Horjuin viime lauantaina tuubist Hagikseen aamuborkalle, tsögaa jos treffais jonkun gamlan frendin. Siäl tsittas Kortti-Marhonen tunkemas tsötebaislarii lärviinsä.
”Morgenit Kortti!” Skotasin lonkalta. ”Tsittaa revalles, et döfis sluuttaa!” Kuittas Kortti.
Mä slumppasin kupin borkkaa, riisihässäkän ja tsittasin pallille. Morgeni oli siisti ku sika snadina. ”No, ootsä kekannu mitää legendaarist?” Utelin Kortilta.
”En mitää bulimpaa, mut mä funtsailin tota itsenäisyyspäivää. Nythän ne bileet järkätää takas pressanbyggas.” Tuhisi Kortti. ”Onks sun miälest feeluu järkkää itsenäisyysbailut?” Mä utelin. ”Eii, emmä sitä tiä. Must ne vois järkkää kyl joka vuosi eri mestas.” Kortti stäräs ja jatko skiiaamista. ”Oikeestaa mä funtsasin mun faijaa ja mutsii, tai niiden uhrauksii itsenäisyyden puolest viime krigussa.” Mä meinasin vetää riisibaislaribiitin väärään kurkkuu. ”Oho, en mä sulta oo ennen kuullu tommosii juttui. Oot sä tullu gamlaks ja alkanut pehmenee daijusta?” Kortti tsiigas mua ku tsombi Ikean tsöteboltsii. ”Hei, haloo! Mun faija skragas neljä vuotta tän meiän itsenäisyyden pualesta, eikä mutsikaa jääny sen skäfämmäks. Mutsi oli ainaki yhtä pitkään rindislottana, kursimas telottui sotureit kasaan.” Mä koitin snadisti pehmentää. ”Joo, luudashan mun faijaki seittemän ja pual vuotta intin kledjuis.” Kortti tsiigas taas niin ku se tsombi. ”Mitä sä horiset? Eihän krigu kestäny ku jotai litski kuus vuatta!” Äris Kortti lärvi mutkilla. ”No joo, mut mun faija oli sitä fittii ikäluokkaa ku joutu suoraan ruodiksest kriguu. Intin se skramlas rajavartiostos, sit se flaidas viis ja pual vuotta kaikist fitteimmis mestois ympäri Karjalaa, ja välil snadisti ulkomaillaki. Krigun jälkee se meni takas rajavartijaks melkee vuodeks.” Kortti oli ihan hiljaa ja näytti siltä ku se ois vetäny luftii koko bulin klyyvarinsa leveydelt. ”Sun faija handlas livenä siitä skragiksest, mut mun faija delas tokavikana päivänä. Se dallas johki miinaan.” Nyt oli mun hugi vetää happee. ”Älä jumantsuge. Olihan fitti säkä. Sun faija ei sit ehtiny nähdä sua livenä, vai mitä?” Kortti tsiigas joteski niinku se ois tsiigannu historian fönarist johki huitsin aroille. Must näytti litskisti siltä, niin ku Kortin öögan klyygas ois ollu tippa vodaa. Mut voinhan mä kyl erehtyyki.
Yht’äkkii Kortti lyftas pallilta ja stikkas mulle lähtiessää: ”Hei, se on muuten sun hugi bjyydaa noi tsufet ja skämlärit Moi!” Mä slumppasin ne vekka, ku must tuntu siltä ku mä oisin slumpannu ne kaikkien veteraanien kunniaks, niille tosi itsenäisyyden puolest flaidanneille sankareille.
Suulberi griinas snadisti molnien välistä ja oli alkanu skäfästi blosaa, ku mä horjuin takas konesteegoi tuubin tunneliin.
Näil sitä taas mennää.
Funtsailee Olli, nakuklabbi Valkan kundi ja veteraanien fani.