Lokakuun puolivälin jälkeen keräänty Hagiksen altaalle kokeneita skönäreitä valmiina starttaamaan huimalle legille Suokkiin M/S Marialla, raflabotskilla mikä ei konevoimalla etene. 
Säätila oli haastava, kuten arktisilla alueilla pahimpaan syysmyrskyaikaan: tuuli 3 m/s ja poutaa. Pikaisen kipparimöötin jälkeen päätettiin sit stikata vendat kaijalle ja lähdettiin reissuun. Ajauduttiin tasaseen kohti Hagiksen siltaa ja kaikki näytti menevän tosi buenosti… No, oltiinhan me m/s Hugon hinauksessa et niin pitikin. Matkavauhti ei ollu huima, parhaat kyydit saatiin Kruunuvuorenselällä sellaset 3 solmuu, joten reilun parin tunnin skiglailun ja bissen jälkeen alettiin olla Suokin takapuolella. Väylä telakalle ei oo koolla pilattu vaan siel on oikeesti ahdasta ja olihan meillä siinä ohjelmaa, kun piti taittaa ysikympistä ineen ulompaan, kaupalliseen telakka-altaaseen.
Ajauduttiin miltei rantaan, mutta hetken manoveerattiin siinä, niin päästiin perille. Telakoituminen sisäaltaaseen ja kaikki toimenpiteet altaan täyttöjen ja tyhjennysten suhteen ei oo tod mikään pikku juttu. Se vaatii monta päivää, paljon jengii ja tunteja ennenkun kaikki on OK ja allas valmiina talvehtimaan telakoitujen alusten ollessa tukevasti pukeillaan. Telakoinnista joskus toiste sit lisää…Kiitokset mukavasta risteilystä Krister Träskmanille.
Suokin telakka-allas
