Luin viime syksynä Facessa mun frendin frendin jaon siitä, että se samlaa pagulastin vanhoi kledjui ja popoi sen frendille krigun alta veks flytanneiden leirille Ukrainaan.
Funtsasin siinä, et ku mulla ei oo skidei, eli oon aivan joutava tsööraa sen pakun perille, vaikka olis millaset hässäkät menossa.
No se keräys alko livetä lapasesta, kamaa tuli tosi paljon. Eka rekkalasti pakattiin Kovasen terminaalilla Vantaalla ja sen paprut tuli valmiiks sillai, et eka rekka sai ukrainalaisilta virkamiehiltä luvan saapua maahan ennen Joulua. Funtsattiin, että toka kuorma kerätään heti, kun eka on perillä.
Sortteerausta Sälinkäässä
Kamaa sortteerattiin entisellä Suojeluskuntatalolla Sälinkäässä. Mäntsälä oli antanut sen käyttöön, eikä se bungaa meille mitään! Tosi nastaa jengiä. Suurin osa nyt Härmässä budjaavia ukrainalaisia, mut oli meitä härmäläisiäkin, ilman mitään ihmeellistä kontaktia koko Ukrainaan. Ukrainalaiset haluu jeesata sellaisia, jotka on joutunu flyttaa himastaan maan itäosista.
Siellä Vynnykissä paikalliset on lahjoittaneet niille elukoita. Ne oodlaa siel rehui itte, eli me hommataan niille kaikkee muuta. Ne on lähteneet viime keväänä himastaan pariks viikoks vekka, mutta se aika on nyt venynyt…
Onni on lämpimät kledjut. Vynnyk 2014. Eka avustuskuormamme on perillä ja skidi on onnesta soikeana. Keltaisella teipillä merkatut lodjut jatkavat 0-3 -vuotiaiden orpolasten leirille.
Pipat ja sukat tsekataan yksitellen lodjuihin. Päälle tulee Suomen ja Ukrainan kielillä nimi, kappalemäärä ja kilot.
Tuntuu siltä, että tähän tokaan kuormaan on tullut kamat helpommin, kuin ekaan. Saatiin Kampista skutsari Hanskiltakin kamaa. Tähän kuormaan suurin duuni taisi olla lajittelu ja laskeminen. No tietty sekin, ettei meillä ole mitään yhdistystä, niin joudutaan pummaamaan laatikoita, ettei aivan kaikkea tarttis kustantaa itse.
Pipat omissa lodjuissaan. On sinne menny parit skimbatkin ja kolme fillaria lähtee seuraavaan kuormaan.
Kamat valmiiksi ja samat jutut papereihin, jotka lähtee Kiovaan tsekattavaksi. Sen jälkeen pääsee rekka tsöraa Baltian ja Puolan kautta Lviviin, missä se tsekataan uudelleen. Kai ne jotenkin tsekkaa lastin, kun sieltä tuli tieto, että meidän eka kuorma heitti viitisen kiloo siitä, mitä oltiin papruissa skrivattu.
Sitten kamat tsörataan niiden leirille Vynnykiin. Siellä on yks leiri, jota me jeesataan. Sit on yks orposkidien leiri, minne menee aivan pikkuskidien kledjuja ja leluja. On se tosi raakaa, kun skidit on menettäneet vanhempansa, siks kai mullekin on tullut into jeesata niitä ihmisiä. Mut siitä tulee hyvä fiilis, kun saa jeesata oikeesti niitä ihmisiä ja ollaan varmoja, että kamat menee perille.
Onni on lämpimät kledjut. Lämpökattila on toimitettu: Vynnyk 2014.
Me kerättiin pari kuukautta niille fyrkkaa uuteen lämpökeskukseen, kun vanha kärtsäs marraskuussa. Nyt ei oo kalsaa, eikä vodakaan oo vaan kalsaa, kun asensivat uuden lämppärin sinne.
Jos joku haluu tulla messiin jeesaamaan, niin mä voin kertoo lisää. Ajatuksella: Stadilainen jeesaa aina!
Risto Hyvärinen