Mun faijan broidi budjas Käpylässä, Onnentiellä. Niillä oli yks kundi, Teemu, joka oli mua viitisen vuotta bulimpi. Siinä niiden himan lähellä staijas toi Taivaskaltsi. Sieltä bärtsiltä alko Taivaskallionkartsa, joka oli vetin pitkä ja jyrkkä. No, tällä Teemulla ja sen kafruilla oli bärtsikabilikat joilla ne skabas. Sit ku tää Teemu tuli bulimmaks, niin mä sain tän bilikan. Faija hinas fillarilla, mut ja sen bilikan Käpskistä himaan Tölikään.
Mut ku se fiude oli väsätty vaan jostain stydistä paffista, ja ku se joutu staijaan meidän pitskulla, ja sit ku starttas syksyllä stikkaa vodaa, niin se bärtsikka alko sit vähitellen vettyyn. Tsilari ei kyl koskaan kaveerannu mitään, mut mä oon aika saletti et se pani sen eldaan meidän hösen pannuhuoneessa.
Väiskin höörnillä ei kyllä ollu mitään bulimpii mäkiikään, et tän bärtsifiuden kera ois kyenny sombaileen. Et sillai sit, tää meitsin hinkuki tähän bilikaan, starttas vähitellen hiipuun. Eikä tullu bulisti spiidattuu sen bärtsikan kohtaloo.
Tää mun faijan broidi oli flaidaamassa, niinku moni muukin kundi, aikanaan noitten slobojen kera. Se oli kapu. Ja sit tää sadanpäämies sai osuman sen handuun. Sit se roudattiin Svärjeen, Karoiiniseen hospitaaliin. Ja ku fogelikaan ei pysty flygaan ku sen toinen siipi on out of oderii, niin tää mun setäki oli sit flaidikset flaidannu. Sit siitä duunattiin joku himarintaman uffari.
Mä kävin sit paljon myöhemmin usein sitä helssaamassa sen himassa siellä Käpskissä kun sen vaiffi delas ja se jäi ypö. Se kaveeras kaikkee. Et, ku se sai duuniks funtsii, et miten blokkihaussissa sais ihmiset safkaa jos vaikka kaasun ja ton sähkön tulo stoppais. Niin se hiffas, et ku monissa höseissä oli klitsuissa nää pesutuvat ja padat, niin niissä alettais duunaa jotain soppaa jengille safkaks.
Ainaski meidän haussissa siihen aikaan, kykeni viel stikkaan eldiksen padan alle. Niin, ja silloin ku se viel eli, se oli kai ainoo hemmo, joka oli pamlannu ton Sibben kera, ku tää mun setä värkkäs pystyyn nää Sibbeviikot.
Jaakko Koroma