Sossutantta
Sleppasin yhtenä lördiksenä Hagiksen tortsalle. Horjuin parkkikselt tsufekudjulle. Siäl tsittas Fitti-Fjalle. Starbun lempparinimi tulee siitä, ku se on niin kiero ja fitti karju, ettei pisaratkaa osu siihen, vaik stikkaa vodaa.
Mä slumppasin sokrupossun ja tsufen ja traisasin mun revan pallille. “Moi Fjalle! Sä elät viälä!” Mä moikkasin. “No, mikäs pahan tapais!” Stikkas Fjalle takas. “Hei, se on tappais, eikä tapais.” Mä fiksasin Fjallen huulta, ku sen härmänsproogis on liitte huanoo, niinku se itte bamlaa. “Kato se on aika ku tappaa talossa ja puutarhassa, Fjalle.” Mä jatkoin aiheesta. “Ei aika mitää tappa. Me tappa aika.” Mussutti Fjalle donitsin seasta. “Aika kuluu, ei sitä voi tappaa.” Mä stäräsin. “Älä väittä mulle skeida. Ei aika kulu mihkää. Se vaa kulutta”. Vänkäs Fitti. “Mitä sä Fjalle horiset? Mitä se aika kuluttaa?” Mä froogasin. “Meittä, meittä se aika kulutta. Katso nyt mun lärvi. Ennen mä olin komee nuori gille, mut nyt mä oon vaa komee.” Fjalle skuttas gamlan huulen. “Ei sust komeeta sais kirveelläkää, vaik must kyl tuntuu, et joku on jo sitä yrittäny.” Mä kommentoin.
“Tiädätsä muute, et mua otta koppaa noi sossuämmät.” Traisas Fjalle aasinbryggan. Mä imuroin mokkaa, stikkasin biitin possuu perään ja väänsin korvan rullalle. Mä tiesin et nyt tulee taas sitä tuttuu Fitti-Fjallen aivosprägärii. Fjalle jatko stoorii. “Kato ku ne ämmät skydda toisiaa. Vaik ne tekis mitä päätöksi vaa – vaik kui dummei. Niit ei saada bosee. Niinku se juttu ku se yks helkutin nyhverögille, ku kidutti ja tappo sen ottaooriga pikkugimulin, joku vuos sitte. Minnaatsä tää juttu?” Fjalle froogas. “Joo, kyl mä minnaan sen. Siitä oli aika buli härdeli mediassaki.” Mä stäräsin. “Joo, kato ku sossuämmät ei tehny mitä, vaik naapurit ja sen skiddin mutsi ja mormor otti yhteys sinne Sossu. Ne vaa jemmas valitukset kudju ja oli ihan tysta koko juttu.” Bamlas Fjalle. “Tiädätsä miks ne oli ihan tysta?” Fjalle froogas. Mä puistelin mun meloonii dummin näkösenä ja smaagasin possuu. “No, kato ku sen gillen mutsi oli jonku Kalakukkolan sossudirika. Se pysty vaikutta niihin Stadin sossuämmiin, et ne ei duunais mitää fitti sille jätkälle. Täst hommast ei bamlattu medias mitää. Tsennatsä? Ku niil sossuil on valta jokapaikas.” Vakuutti Fjalle. Mä olin varmaan niin epäuskosen näkönen, et Fjallen oli pakko jatkaa.
“Tsennatsä, et tämmösi juttui voi olla vaik kui bulisti. Me ei vaa tiedetä, ku ne jemma kudjuu kaikki fitit jutut, mist ne vois kärähtä.” Fjalle jatko totisella lärvillä, joka vahvisti sen, ettei sen lärvistä sais snygii edes pokasahalla. “Kato just sillai meit yhteiskuntta kusetta. Pollut bamla skeida meille joka päivä semmoset jutut, ku ei kesttä päivänvalo. Toi eeuu on kans yks stuura kusettus, ku meit traisa päin helvetti. Mä luule, et meil tule viäl skeida byxsorna, ennenku hiffataa.” Fjalle oli taas täydessä vauhdissa, nii et mun täyty stikkaa sille hyvästit. “Sori Fjalle, mun täytyy dallaa parkkikselle, ku mittari huutaa jo hoosiannaa. Mut törmäillää taas, moi!” Mä lyftasin pystyyn ja lähdin horjuu kohti parkkista, vaik olishan mulla ollu viälä aikaa. Ei se ollu kulunu loppuun. Nii, ja eihän se aika kulukkaan, sehän kuluttaa.
Näil mennää taas, funtsaa nakuklabbi Valkan kundi.
Teksti ja kuva: Olli Anikari