Yks pahvimukin heiluttaja Narinkkatortsan laidalla vakkarimestallaan eilen toi mieleen vanhan stoorin. Stondasin aamutuimaan Stuidutalon pysäkillä ventaten kilikaa ku tuli viereen kunnon vanhan ajan pultsari eikä mikään Balkanin mafian saappaannuolija.
Ilman mitää esibamlausta kundi meni suoraan asiaan kurkkusjungaajan bassollaan ett antaisiks kaks markka ettmä saisin aamukaljan. Funtsin ett ei oo totta, jätkä hinkuu fyrkkaa tosi tarpeesee eikä bamlaa skeidaa aamiaisest tai jostai muust jota ei tartte. Oon aina arvostanu rehellisyyttä ja nii nytki, duunasin handun rotsin fikkaan ja annoin hinnat. Kundi kiitti ja mä sanoin ett ku olit rehellinen tarpeestas olisit saanut femmanki mutt ku pyysit kaks ni totta kai mä annoin sen.
Sit oli sen kundin vuoro hämmästyy, se tsiigas hetken suu ammollaa ja lopuilta sano no anna sitt se femma. Johon mä ett sä sait mitä pyysit, et sä pyytäny femmaa. Jumantsuke anna ny femma se hinkus vaan ja tuli melkei syliin. Mun kilika tuli ja mä nousin siihe ja sanoin ett sä sait mitä pyysit, olisit pyytäny femmaa. Mä nääs arvostan rehellisyyttä.
Teksti: Antti Hanelius