”Lasarus Lampos”
Mies kadun aurinkoiselta puolen.
Raamatun Uudessa testamentissa on kertomus miehestä nimeltään Lasarus. Hän oli Jeesuksen hyvä ystävä, jonka Jeesus herätti kuolleista sanomalla: Lasarus, tule esiin!”
Lasse (Lars-Erik Olavi) Liemola ”heräsi tähdeksi” 1957, finnatessaan Suomen iskelmälaulumestaruuden, esittämällä englanninkielisen biisin ”On the sunny side of the street” (Kadun aurinkoisella puolella).
Voisin väittää että ”Lasarus Liemola” onkin dallannut lähes koko elämänsä suuliksen puolella kartsaa. Lampos sukunimi on peruja kreikkalaissyntyiseltä isoisältä, Georg Jean Lamposilta.
Iskelmälaulun mestaruudesta lähti yli kymmenen vuotta kestänyt keikkaputki, Suomen ensimmäisenä teini-idolina. Satatuhatta kilsaa vuodessa ympäri Suomea, Stadista Lappiin. Kellohame-friidujen ihailemana ja Jamesfarkku-kundien kadehtimana iskelmätähtenä.
Vuonna 1959 Lassen levyttämä biisi ”Anna pois” nousi radiossa soitettujen iskelmien kärkeen. Olin silloi 11-kesäinen pojankloppi ja laulaa renkutin sitä polkiessani fillarilla Valkassa ympäri korttelia. Eräänä kesäisenä aamupäivänä löysin roskista tyhjentäessäni kolhitun kitaran talon roskiksesta. Kitaran kansi oli halki ja jäljellä oli vain pari paksumpaa kieltä. Liekö soitin toiminut jonkun kotibileissä lopulta lyömäsoittimena. Minulle se kelpasi sellaisenaan. Kuljeskelin pitkin pihoja rämpyttäen kipeätä saaneen kitaran kahta kieltä ja lauleskelin: ”anna poois mun kiitaraa, älää oolee itaaraa, anna pois mun kiitaraa”. Oli siis hurahtanut minäkin Liemolalaiseksi!
”Äänellään se Liemolakin laulaa”, oli noihin aikoihin käytetty huuli. Mutsini ei tykästynyt koskaan Lassen ääneen. ”Ääniki on, ku keitetyn lampaan päästä!” Tuumasi mutsi aina kun radiosta kuului Liemolaa.
Mutta nuorisoon se ääni osui ja upposi. Vuodesta 1957 vuoteen 1966 kestänyt näyttävä ura toi mukanaan yli 60 levytettyä biisiä. Yli sata tv-ohjelmaa, kolme SF-rainaa ja teatterinäytelmän. Lasse oli neljänneksi suosituin suomalainen vuonna 1959. Edelle ylsivät ainoastaan pikaluistelija Jussi Järvinen, pressa Urho Kekkonen ja kansalliskirjailija Väinö Linna. Aika stydi julkkis oli Lasarus Lampos.
10 vuoden rundaamisen jälkeen Lasse rauhottui takaisin vihannesbisneksen pariin. Esiintyminen jäi vuosiksi. Stadin Slangi yhdistykseen liittyminen ja 5 vuotta bamiksena toimiminen palautti vanhan musiikin nälän ja keikkaa alkoi taas pukkaa. Nykyäänkin Lasse heittää useita keikkoja ”lohileipäliksalla” mm. senioritaloihin, joissa nykyään majailee koko liuta entisiä kellohame-friiduja ja James-farkkukundeja. Kysyntää on, kun ääni vielä toimii, niin kuin voitiin todistaa viimesyksyisessä Savoyn 85 v. konsertissa.
Lasse on sielultaan aito Stadin kundi. Olen vuosien varrella ihmetellyt sitä, miksi Lassea ei ole virallisesti nimitetty Stadin Kundiksi. Hän jos kuka, sen ansaitsisi. Olen saanut itse seurata sitä puolta ihan kyynärtuntumalta. Olin 3 vuotta Stadin Slangin hallituksessa, Lassen 5-vuotisella bamis-aikakaudella. Sain olla monilla keikoilla ”taustalaulajana” mm. kun Lasse kehitti Paavalin kirkon ”Snygeimmät joulubiisit” konsertin. Suosio oli huima. Kirkkoon sai virallisesti ottaa 800 henkeä, mutta sisään ahtautui ainakin tuhat ja ulos jäi vielä sadan metrin jono, kun ovet oli lyötävä säppiin. Seuraavina vuosina piti järjestää kaksi konserttia samana päivänä. Nykyään tilanne on toisin. Tänä jouluna ihmisiä oli saman verran, kuIn ensimmäisinä vuosina oli jäänyt ulkopuolelle. Toimiminen yhdistyksen hallituksessa oli hauskaa aikaa. Järkkäsimme mm. ”Vihreä oksa” tapahtuman Linnanmäen Peacockiin ja monia muita kliffoja häppiksiä.
On ollut iso kunnia saada dallata jonkun matkaa kartsan suuliksen puolella, Lasarus Lampoksen rinnalla.
Buli kiitos noista vuosista Lasse!
Pyydän saada toivottaa kaikille kliffaa alkavaa vuotta 2023. Samoin toivomuslistani kärkipaikalla on rauhallisempi maailma ja voimia Ukrainan urhealle kansalle.
Teksti ja piirros: Olli Anikari
