Me nähtiin handelissa
ja bamlattiin jotain skeidaa,
mutt mä tiesin heti:
sä oot mun ja mä oon sun.
Me bamlataan samaa kieltä.
Nää kartsat on meidän Linnunrata
ja sä hehkut kuin kantoraketti.
Mä olet sun sputnik, vierelläsi.
Tää ilta on ihan violetti,
meidän varjot notkuu
lyhdyltä toiselle
kosteella kartsalla.
Meill on juuret asfaltissa,
me ollaan tähkäpäitä
ja huojutaan ku vilja.
…………….
Me dallataan ja steppaillaan
Kallion rupusilla kartsoilla
ja sekstataan joka porttarissa.
Tähdet tsiigaa meitä pitkään
ja kuutamo iskee öögäänsa.
Me ollaan Venus ja Vega,
taivas on päivän nega.
Yö sjungaa, meidän eka.
Ja tsiigaa hei vähän,
mikä tipahti tähän:
spektri lattialla!
Stadin heijastus,
meidän lippu.
Spåratki soittaa
meille sinfoniaa.
……..
Me tsiigaillaan toisiimme
öögasta öögaan
ja handut vaan bamlaa.
Tää salakieli skulaa
ku Remun skitta…
Sä oot varmaanki
joku ihme lingvisti:
kielelläs bamlaat mun iholle.
Ja mun body sjungaa
ku snadi sinfoniaorkka.
……………….
Kuutamo gungaa,
sköne höpöttää
pitkin rantsui.
Spåratki sjungaa
stadin bluussii,
ku sä bamlaat mulle
iha pehmeit.
Botskit seilaa skönelle,
me soudetaan mun petissä
ja bamlataan kielillä.
Fönarin takana
stikkaa snögee,
me vaan bamlataan
molemmilla kielillä.
© Marjut (Maiju) Tawast