Varmalla kaikki tsennaa nimen Olli Mustonen. Tää kundihan jo ihan nuorena, oli virtuoosi skulaan tota pianoo. Nää musanerot yleensä pystyy vetään timmanki pianokonserton tsiigaamatta nuottivihkoo.
Se tais olla yks sundis aamu, jotain kolkyt vuotta sitten. Dallattiin vaiffin kera Temppeligartsalla Tölikässä. Yks tutun näkönen kundi sen gimmafrendin kera, pyöri snadisti pökränneen näkösenä gartsalla. Kun käveltiin niitten ohi, lysnasin ku kundi aneli typyltä: et sä nyt hani muista, mihkä me illalla, duunattiin parkkiin se fiude?
Funtsigaa nyt, tää nuori kundi tää Olli Mustonen, klaaraa ulkoo muutaman kymmentä Rahmaanovin konserttoo pianolla, mut sit tää sama jannu, pystyy hukkaan sen bilikan.
Sit vielä snadisti. Yks mun frendi oli tuntimaikkana yhessä skolessa. Ku tää kuntakommuuni koitti spaaraa fyrkkaa, niin ne ei ikinä julistanu tän kundin opeduunii vakkariks. Sikski sen duunisuhde sit sluutas aina keväällä.
Tää kundi sit joskus pamlas meitsille, et se joutuu joka syksy, kesiksen jälkeen hakeen tätä duunii uudelleen. Ihmettelin vaan hitsisti, et on nuorella kundilla fitin onneton muisti, ku se joutuu joka syksy aina uudestaan hinkuna hakeen, et missä se sen duunimesta olikaan. Eiks jehna.
Tähän meggeen mun luokkafoto ihan vaan snadiks rekvisiitaks. Tää oikeella takarivin snadi kundi fledu pystyssä on meitsi.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma