Ihme juitsu. Oon joskus funtsinu, et toi joraaminen on bulein tsäänssi ujonki kundin, treenaa skotaa gimmaa. Et yleensäki on huisin stärää, et ku kundi pokkaa lehmiksessä staijaavalle giltsille, niin nää kaks ventoo sit starttaa leijuun musan tahdissa, ekaks snadisti hapuillen niinku toisen jorausstailii tsögaten.
Minnaan, et kerranki Hämiksellä yks daami totes et tää mesta onki varmalla stuidujen sali. Tsiigasin daamii et mites niin. No, typy jatko, et ku kundien handut tässä mestassa on ku beibin pylly, pehmeet. Et tällaiki sit kumpiki joraaja starttaa snadisti kerrallaan, tsögaan dataa toisesta. Sit joskus tää ekaki styki jota jorataan, voi jo duunaa buliiki intresanttii partrenii kohtaan. Ja finaaliks tästä ekasta pokkauksesta, voiki sit starttaa näitten kahden södee kimppahististä.
Oon kans usein jortsuvuosina lotonnu, et mistä tää kahen peräkkäisen stykin idis ois niinku födannu. Ainaski sai tsargoo starttaa bamlaan tän jortsudaamin kera, tän parin kolmen minsan breikin aikana. Sit sillai pääsi ainaski snadisti, hiljanenki kundi väijyyn tän giltsin sieluneloo ja sen födausmestan murteita.
Funtsikaa nyt miten helvetissä, sä voisit vaikka jossain dösapysäkillä, pokkaa jollekki södelle giltsille, alkaa nojaa siihen ja kysyy, et staijaat sä useinki, venaamassa dösää tällä pysäkillä. Studaan vaan, et vois tulla veskasta.
Hämis nykyään. Meitsin kohtalon mesta. Ja monen muunki gimman ja kundin.
Teksti ja kuva Jaakko Koroma
