Usein skruudataan vaiffin kera aamupuurot. Meillä himassa on pari kolme stailii tää pöperö heittää helttaan. Meitsi fanittaa sokrun ja voisilmän kera. Vaiffi taas ei tätä taliboltsii siihen duunaa. Pelkkä nami luomupuuro sokrulla ja mehulla sille on gutaa.
Usarissa joskus kuuskytä luvulla, yks konelatoja Leppäsen Kale, suosi tota grabbisstailii ku se skruudas sen eloveenan. Tää talipallo tuli sillä kundilla korvattuu kossusilmällä. Oli kuulemma helvetin kliffa kaapii lusikalla kuumaa, siipan rakkaudella hauduttamaa kaurapöperöö lautasen reunoilta ja sit dippaa sitä siihen brenkkusilmään.
Sit holotnassa talvella ku tää Kale venas aamusin 64:n busaa Ogelissa, se oli jo joskus aiemmin, jemmannu kossuflindan snögehankeen sen pysäkin taakse. Sit ihan lungina kundina, duunaamatt siitä sen bulimpaa numeroo, kundi vetäs lestistä snadit grabbisknubbit ja flinda takas jemmaan venaan huomista duuniinlähtöö.
Tää mun duunikafru snadisti valitti, et tää kossu kylläki joskus kihahti liikaaki pollaan kuumassa busassa ja sit tuli bamlattuu jotain dorgia tsoukkeja nolona skriinaaville, busassa tsittaajille.
Mut ei se mitään. Tää Kaleki on jo kauan levänny Malmilla. Kiva, värikäs Stadin kundi. Eiks jehna.
Linotype latomakone. Meitsinki duunimasina monta vuotta. Ei mikään kaunotar?
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma