Stadin kundi ruodiksessa. Osa 7

Tää nisäkkäisii kuuluva Homo erectus, Homojen suku, on tyypilline laumaeläin. Luonnoss useimmiss laumoiss on tietty oordninki, yleensä on laumall dirika, joll on päätösvalta yli muide. Nii on ollu täll Homo-populallaki jo aikoje alust asti. Valta on kliffa asia, jota moni kärkkyy tai johon pyrkii. Ja pyrkyy on vilde bulimmi ku tarjontaa. Valta on kuitenki vaan sanalline käsite, mutt siit huolimatt se on jokapäiväne osakas lähes kaikess mitä meki ollaa ja duunataa. Ei teill tartte luennoida siit, kyll te vallan bonjaatte muutenki.
Valtaa on vilde tutkittuki. Yks tsennattu jenkkitutkimus osotti, ett iha tavallinen jäbäki voi valtaa saadessaa duunaa sellasii hommii, joit se ikipäivinä ei olis duunannu ilman valtaa. Se niinku juovuttaa, vallan saanu on tavallaa ninku jatkuvass jurriss. Joka päivä saa pluggaa tai kuulee iha mahdottomist hirmuteoist vallan pitämiseks varsinki noiss autoritaarisiss valtioiss. Vallan alla Homon arvo on nollasta snadisti ylöspäi.
Arki jatku Ernön lähdönki jälkee omaa latuaa. Sisäduunin lisäks käytii joskus skimbaamassaki. Stiflat työnnetti puiste skimboje nahkasii lenkkeihi eli mäysimii ja eiku ladull. Ootteks koskaa treenannu laskee mäkee pelkill mäystimill skimboiss? Ku tulee mutka ni stiflat kääntyy mäystimiss mutt skimbat skujaa suoraa. Mäki oon aikoinani oppinu skimbaamaa mäystimill, mutt sillo niihi vedettii bilikan sisärenkaast leikatut lenkit (jos tisennaatte mikä sisärengas on). Se pujotettii stiflan varpaitte alle ja veddettii alakautta kantapään taa. Ja, vot, alamäess skimbatki käänty. Vaan nyt oli pelkät mäystimet ja jengin vetäjä-kapitulantill tietty rotanloukut tai voitot skimboiss. Monta jäbää ei mun taa jääny mutt monet landell födaneet ja ikäsä mäystimill skimbanneet pysy aika hyvi vetäjän vauhdiss.
Nii se jatku munki osalt. Pluggasin tota em. UK71 kurssijulkasuu. Omall kohdall mä sain omaan tekstiosuutee mm. ”Avusti lahjakkaasti perunateatterissa ”, ”omisti parikymmentä P:tä” ja ”kävi kerran iltalomalla – kokelaiden (=santsarit) ollessa Niinisalossa ja vääpelin Kokkolassa”. Eihä toi P:n saanti ja kaikki muu ilman mun antaumuksellist osanottoo tapahtunu, mutt hito hauskaa aikaa se mull oli, kute koko inttiaika. Kyllhä mua simputettii, kusetettii ja juoksutettii mutt ei se mua mitenkää yllyttäny eikä masentanu, mä en yksinkertasesti välittäny siit. Sehä se taiski joitaki hiertääki. Jos porukass pitää olla pelle ni ehkä mä olin se.
Loppuha tää Haminan 110 aamun pestiki sitt aikanaa. Santsarit oli jo shingrannu aiemmi veks ja vappuki menny ku tuli kurssin päättäjäiste aika. Olin varannu luukun yhtee Kotkan hotlaan Friidulle ja mulle, Friidu oli tullu yhe myös kutsun saanee skolekaverin messiis Kotkaan, ja vekslas siell festivaaikledjut pääll ja tuli samaa matkaa häne messiss Haminaan. Bileet meni ja hellät stikattii aamull Kotkass, Friidu suuntas takasi Stadiin, meikämanne Haminaan. UK:n skolen spettariss mun keskarvo oli pilkullee sama ku koko UK71 -oppilaskunnan keskiarvo. Spennaamatt ja iisist ottae se meni. Keskinkertane soturi must sitte kaikest huolimatt tuli. Tositilanteess se olis saattanu olla etuki.
Ilmottauduin toisen kerran tuttuun varuskuntaan Kokkolaan ja sain parin päivän kotilomikse. Sotilasrvo oli nyt uffarikokelas. Eka safkiss vanhass safkalass oli buli pettymys. Safka vallan muuta ku aiemmi, nyt se oli ruodikse perusmössöö. Veikkaan ett sekä huoltouffari et emäntä oli saanu fudut.ja oli palattu arkeen. Varuskunnas oli aika buli maastolaatikko, joss voitii braijaa teoriass eri tilanteit. Kaikki Haminass olleet joutu vuorollaa osottama mitä oli oppinu. Kritiikki oli simppelii: Te mitää osaa. Kui helvetiss voitte snaijaa noi vähä. Mitä v..uu siell oikee teitte. Ja ruvettii kertaamaa aakkosii. Arki täälläki alko.
Pitkää sitä ei kestäny, ku viis meist kokelaist sai komennukse Niinisaloon. Siell oli kipparikurssin tykistön skotausharjotukset ja samall tehtil nitte vaikutusarvioit. Skotausalueell oli duunattu tietiyll etäisyyksill toisistaa pahvisii jäbänkuvii, joiden all oli risiss neljän tuuman lautoi kyljellää. Ku skotaus oli ohi, me kirjaattii kaikki sirpale ja täysosumat ja paikatti reiät ja pantii siirtyneet pahvijäbät takasi mestoillee. Ja skotattii uudestaa. Ja taas uudestaa. Tätä jatku muutama tiima. Skotauste ajan me otettii suulist Niinisalo hiekkatörmill. Illat ja yöt goisattii kasarmill. Vapaa-ajall kukaa ei valvonu meit tai ollu kiinnostunut miss me oltii ja mitä duunattii.
Tääll mäkin sitte punttasin pari kertaa. Ekan viikonloppun otin busan Poriin ja kävin helsaamass mummoo, faijan mudee. Hän oli jääny muutama vuos aiemmi leskeks ja joutunu flyttaan snadimpaan luukkuun. Olin sotagesiksin ollu heill enkä mummoo nähny enää vuosiin. Ei heti meinannu tsennaakkaa mua, snadist kundist oli tullu aikamies. Hyvä ett kävin, se oli viimene kerta ku treffattii. Ja Pori oli tylsääki tylsempi snadi puubyggastadi. Eikä kukaa Niinisaloss ollu kyselly tai kaivannu mua.
Se toine puntis oliki snadisti toisenlaine. Idis oli lähtee tsiigaa Friiduu Stadiin. Otin lauantai aamull dösan Manseen ja tarkotus oli tsöbaa siell tiketti stogeen. Mansen assall selvis, ett mun kolikot ei olis riittäny alkuunkaa Stadiin ja takas ja sitte dösaan Niinisaloon. Mansest en tsennannu ketää. Funtsin siin assall ett tais kusta kintuill koko plaani. Sitt tuli mielee yks friidu, jonka olin treffannu yhell partsikaleirill muutama vuos sitte. Oli oikei kiva typykkä ja oltii paljo tekemisiss leirill. Mahtasko toi tsennaa ja jelpata? Plarasi assan telefoonokiskas telefooniiluetteloo ja hittasin sukunimen. Skulasin tietämätt oliko oikee numero ja onnasi, typykkä ite vastas. Kerroin kuka skulas ja selostin tilanteen. Hän bonjas ja anto osotteen ja ohjeet kui pääsisi heill.
Assalt oli snadi matka dallat. Hän oli yksin himass, muu väki oli shingrannu mökill. Divattii porkkaa ja muisteltii siin edellist treffaamist, Muistan kui hän oli koko aja enemmä ku lievästi huvittunu tilanteest. Hän bonjas mun probleemin ja anto mull sen verra fyrkka mitä oli tarvis, ja sano ettei tarvi bungaa takasi. Sitte hän sano ett nyt häne täytyy lähee, oli treffaaminen sovittu. Sanoin olevani tosi kiitolline ja läksin dallaa takasi assall. Stadiss oli jo iltamyöhä ku skulasin Friidull Hesarin kiskalt. Friidu vastas ja pyysin tulemaa alaulkodörtsill. Hän ei heti tsennannu ääntä ja kieltäyty tulemast, oli yksin himass, muu väki oli landell. Piene htke jälkee hän tuli avaamaa dörtsin. Hississ ylös hiffasin ett häne neulepuseross oli snadi reikä vasemma kainalo alapuolell.
Enne Niinisaloon lähtöö kävin himass treffaamass vanhempii. Kukaa Niinisaossei ei ollu kyselly tai kaivannu mua viikonloppun.
Teksti :

Antti Hanelius

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *