Ku mä olin Askon Stadin päämyymälässä vanhan Forumin alakerrassa trokaamassa huonekaluja ja mattoja vuosina 1975-76, mun faija kysyi, et tsennaaks sä Paulin, mun serkun? Mä sanoin, et oot sä siitä joskus kertonut, ku te ootte ollu Tornissa dokaamassa. Faija sanoi mulle, et Paul tarttis apulaisen lentorahtipalveluja trokaamaan kuljetusfirmaan, jonka nimi on M.A.T. Transport Oy, mitä mieltä oot, kiinnostaako? Sanoin, et ehkä, mut vähän riippuu siitä, mitä ne tarjoo, kato mul on aika hyvä liksa nyt.
Mä kävin moikkaamassa Paulia ja firman toimaria ja sain mestan. Liksa oli aluksi snadimpi ku mulla oli Askossa, mut mä funtsasin, et tää on mun juttu, koska Paulski ei puhunut finskiä, vaan jenkkiengelskaa, koska oli jenkki. Mulle olis hyotyä siitä, et mä oppisin puhumaan kieltä kunnolla. Se oli kyl syntyny Suomessa, mutta muuttanut Jenkkeihin sisaruksineen niin nuorena, et se oli unohtanut kielen kokonaan.
Paul Peter Suni syntyi Suomessa vuonna 1922, mut jäi orvoksi 1933 ja koko kolmen hengen skidilauma adoptoitiin Orlandoon Jenkkeihin. Paulin täti oli jiftiksessä jenkin kanssa ja perhe oli lapseton.
Paulski opiskeli hallintotieteitä Jenkeissä ja aika luonnollisesti siirtyi liittovaltion palvelukseen valmistuttuaan. Sodan aikana se lähetettiin Eurooppaan Alpeille muulikomppanian kessuks ja sodan jälkeen Moskovan embassyyn kolmanneks lähetystösihteeriks. Siinä hommassa Paulski ehti olla vaan puoltoista vuotta, ku ryssien viranomaiset lemppas sen pellolle vakoilusta epäiltynä.
Kauan ei tämän CIAn mieheksi epäillyn tarvinnut uutta duunia ventata, kun PAN AMERICAN WORLD AIRWAYS otti sen duuniin Stadin dirikaks. Siinä duunissa Paul oli yhdeksäntoista vuotta, mut kovana dokuna taisi puhua suunsa ohi ja joutui liittovaltion käskystä Washingtoniin duuniin vähän niinku silmän alle. Oli ihan selvää, et Paulski oli CIAn mies ja kyl se sen mulle tunnustikin myöhemmin.
Stadissa Paul oli kuuluisa ja pyöri seurapiireissä sulavasti 1950-luvulla ja menikin jiftikseen nuoren kaunottaren Anneli ”Nana” Wallinin kanssa, josta tuli sitte kuuluisa tekstiilitaiteilija Nana Suni. Nana oli missikisoissa perintöprinsessana sillon, ku Armi Kuuselasta tuli Miss Suomi. Ristisanatehtävissä oli vielä pitkälle 1960-luvulla usein ruutu, jossa oli arvauksena Pam Am joht. Ja vastaus oli Suni.
Uncle Paul jäi eläkkeelle liittovaltion palveluksesta ja muutti takas Stadiin, mut halus tehdä vielä duunia, joten kävi vanhan kaverinsa, konsuli Aarne Kaivolan puheilla kysymässä duunia. Arska sanoi, et joo voit sä perustaa lentorahtiosaston tähän firmaan ja homma oli sillä selvä. Sitä kautta mä ajauduin kans lentorahtihommiin Kansakoulukadulle, jossa meidän kontsika oli.
Ekana duunipäivänä ruokiksella Paul sanoi mulle et lets have a beer. Mä sanoin, et ei sellanen oo tapana täällä Suomessa, mut Paul sano, in this company we have that kind of habbit ja niin me mentiin Angleen Fredan ja Kalevankadun kulmaan ja suoraan firman dirikoiden pöytään.
Paulskin kans oli kliffaa tehdä duunia varsinki sillon, ku sillä hirtti kii ja se oli monta päivää dokaamassa frendiensä kanssa ja mä sain hoitaa homman kontsikassa tai lentoaseman filiaalissa. Noin neljän vuoden kuluttua vanha agentti sanoi, et nyt riittää ja vaihtoi firmaa, mut meidän yhteistyö ei päättynyt siihen. Parin vuoden kuluttua Paulski ilmoitti, että hän muuttaa Jenkkeihin takas ja jää lopullisesti eläkkeelle, joten kuuden vuoden jälkeen meidän tiet erkani.
Vuonna 1989 mä sain tilaisuuden mennä syvään etelään Jenkkeihin Atlantaan messumatkalle ja sillon mä päätin, et mä oon niin lähellä Orlandoa, mä meen moikkaamaan Uncle Paulia viikoloppuna ja niin mä lensin sinne. Paulski oli jonkun nuoren jätkän kanssa mua vastassa lentokentällä ja kertoi, et tää jeppe on sun viides serkkus ja otapa meistä muutama foto. Ku mä lähdin sieltä, se sanoi mulle, että vie tää mun vanha armeijan klubitakki mukanas Suomeen niin viet mun sieluni sinne samalla. Mä sain klubirotsin, jossa luki komeilla bukstaaveilla The Tenth Mounth Divicion.
Kirjoittaja: Jouni-Mikael Cedervall
