Multa lähti siis duuni ja fyrkkalähde, johon oli tuudittautunu.
Tammikuuta 1993 elettiin ja mun oli pakko heivata se makee Pasilan kämppä, mut onneks Davarilla – Esterin entisellä portsarilla oli tarjolla mulle snadi luukku Kolmannella linjalla. Tosin vaan muutamaks kuukaudeks, mut se jeesas. Oli kornii tsiigata, miten ”frendejä” kaikkos, kun ei enää tullukkaan niin vilt gillaa kuin ennen. Mä luulin, et olin botnella.
Divasin about kaiken mitä tienasin. Yks hyvä esimerkki on, kun tein Saarioiselle yhden kampanjan. Sain käteisenä handuun 17:sta speakista 17 tuusaa markkaa, ja ne oli laulettu kahdessa viikossa. Millään ei oikeen ollu mitään väliä.
Flyttasin sit Kirstinkadulle kämppään, jossa oli aiemmin ollu hammaslekurin vastaanotto. Siitä se syväsukellus alkoi oikeesti. Mä budjasin siinä 3 kuukautta ja maksoin vuokraa ihan redisti, vaik siin oli remppa päällä koko ajan. En voinu budjata kuin yhdessä huoneessa, kun olohuoneessa tuli lattiasta yhä ne pumput ja lekurin tuolin botnet ylös, eikä kettiöstä voinu laskee vodaa, kun ne vodat stikkas myös sinne olkkarin lattialle. No sit mä ilomoitin, et en maksa vuokraa…. Meni kuukaus ja sain häädön.
Kun dokasin, niin en menny rosikseen siitä. Meni kaks kuukautta lisää ja yhtenä marraskuun iltana hiffasin, et kaikki…..siis kaikki mun kamat oli kannettu pitskulle ja lukot oli vaihdettu. Mä tsiigasin sitä kasaa tovin, plokkasin yhden kassin ja pakkasin siihen jotain kledjuja ja päätin….antaa olla.
Mulla oli sellainen vanha Escortti, jossa sit budjasin kolme viikkoa. En kehdannu kertoo ees frendeille, missä mennään. Toki tein duunia mainosspeakerina koko ajan. Sit sain väliaikaisia vuokrakämppiä ja elämä alkoi taas rullaa jotenkuten.
Mut ei mun elämällä mitään muuta suuntaa ollu, kuin perjantait, jolloin Palsanenen maksoi ligit handuun. Laskutin gaiffan firmalla ja gaiffa veti tietty prossat päältä. Se Palsanen on ollu mulle pelastusrengas pitkään.
Tuli ihan ihme caseja 🙂 1994 se oli alkanu duunaa Tom Sjöbergin (just joo…se Rööperin Kingi) Kings Kakadu Show-sydeemeihin taustanauhoja. Sit Sjöba sai päähänsä, et se duunaa oman Roc’n Roll levyn. Teki – ja aika hevisti.
Yhtenä iltapäivänä Palsasen studioon dallaa Sjöban takana Jan Rohde ja CARL PERKINS…. Perkinsin tsennasin heti ja Rohdenkin esittelyn jälkeen. Snadisti punotti meitsin feissi…pakko myöntää. Ne molemmat tsjungas jotain siinä…en muista enää mitä. Mut mäkin oli levyllä…. Skrivasin ja bamlasin snadin jutskan Sjöban ekaan tulkintaan Yesterdaysta… – osittain Sjöban tsjungaushaikkojen takia – niinku joku löytäis gamlan radiokanavan ja sieltä nuoruuden biisejä. Mä bamlaan sen ”prologin” alkaen kohdasta 1:02. Laitan linkin tohon perään… https://www.youtube.com/watch?v=dFR6L_dN9Do
Mut muutamaa päivää myöhemmin tsittasin Kings Kakadussa samassa pöydässä bailaamassa ja tsjungasin Perkinsin taustalla sinisiä mokkastifloja. Ja tää on tosi juttu. Froogatkaa vaik Tompalta. Sjöba hoiti myös noita knekkausskaboja ja tuliahn siinä tutustuttua myös sellaseen legendaan kuin Angelo Dundee… Muuten koko 90-luku oli mulle ihan skeidaa – ja omasta syystä.
Vaan tuli vuosi 2000… Olin vetämässä tietovisaa Oivassa. Sisään dallas kaks gimmaa, joista toinen ties olevansa tosi snygi, mut toinen oikeesti oli upee. Meinas mikki dropata handusta.
Bamlattiin snadisti skaban jälkeen ja treffattiin seuraavanakin päivänä.
Siinä oli sit toinen gimma mun elämässä, joka sanoi: ”Haluan Sut, mut en tollasena kuin olet….” Me flytattiin kimppaan, sain laiffin raiteelleen.
Saija oli tullu Stadiin syrransa perässä duuniin, mut kaipas aina takas oikeeseen himaansa Ylivieskaan. Sillä oli tosi dooli fiilis budjata Stadissa. No tää Ylivieska on tasan sellasta aakeetalaakeeta, mut sen faijalla ja mutsilla oli haussi Kalajoen rannassa. Mä sit lupasin, et jos joskus tsägällä löydeteään kämppä joen rannasta, niin mä oon messissä. 2009 se löyty ja täällä pöndellä budjaa nyt yks glaidu stadilainen.
Mut yks fakta on aina fakta: Kundi voi lähtee Stadista, mut Stadi ei koskaan lähde kundista…
Tomi Suni