Tasan viikko sitten (17.4.) Tuomari Nurmio, Paleface, laulaja Anna E. Karvonen yhtyeineen sekä allekirjoittanut luovuttivat slangiaiheisen adressin Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professorille Ulla-Maija Forsbergille.
Adressilla oli tarkoitus vedota Forsbergiin ja myös rohkaista häntä laatimaan Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Vaikka Stadin slangista onkin olemassa upea ja palkittu Heikki ja Marjatta Paunosen sanakirja, niin adressin allekirjoittaneet lukuisat tieteen, taiteen ja yhteiskunnan vaikuttajat halusivat korostaa sitä, että paikallaan olisi myös laatia teos, jossa kerrotaan, mistä slangisanat Stadin slangiin on napattu. Kaikkea ei tietysti voi selvittää perinpohjaisesti, mutta monille sanoille on varmastikin mahdollista esittää alkuperä, oli se sitten suomen, ruotsin tai venäjän kielessä tai jossain maantieteellisesti hieman kauempana sijaitsevassa kielessä.
Mistä hanke sai alkunsa?
Adressihankkeen alusta voidaan todeta, että Hande Nurmio, alias Dumari, on se henkilö, jonka lausumista adressi viime kädessä sai alkunsa. Dumari nimittäin oli sekä televisiossa että Hesarin palstoilla valitellut sitä tosiasiaa, että etymologinen sanakirja Stadin slangilta vielä puuttuu. Tämä oli allekirjoittaneella mielessä, kun vienankarjalaisen Denis Kuzminin väitöksen jatkoilla elokuun lopulla 2014 satuin eräässä kapakassa istumaan Ulla-Maija Forsbergin vieressä. Jostain syystä, jota itse en enää lainkaan muista, tulin maininneeksi Ulla-Maijalle, että Dumari on siellä täällä puhunut ja kirjoittanut siitä, että etymologinen sanakirja pitäisi Stadin slangille saada. Arvon professori vastasi tähän, että hänellä ”sormet syyhyäisi ruveta siihen hommaan, mutta kun olen väärän tieteenalan edustaja, se olisi fennistien hommia”. Tämä jäi sitten mieleeni pyörimään, eli jäin miettimään, että miten me tämän professorin saamme ”kannettua” tai autettua tuon kynnyksen yli.
Kun ajattelin, mistä tuo keskustelu oli saanut alkunsa, niin oli luonnollista, että päädyin ottamaan yhteyttä Dumariin ja ehdottamaan hänelle, että jotain tekisimme asian suhteen. Oma hankaluutensa oli tietysti siinä, että julkisuuden henkilöiden yhteystietoja ei ole mistään saatavissa. Onneksi Pekka Gronow osasi vihjata oikeaan suuntaan. Hän nimittäin oli sitä mieltä, että Dumarista elokuvan ”Stadilaista tangoa etsimässä” ohjannut Tahvo Hirvonen varmaan osaisi auttaa. Niinpä soitin Hirvoselle ja sovimme, että kirjoitan sähköpostin Dumarille, ja hän välittää sen perille. Lokakuun puolenvälin tienoilla olimme sitten Handen kanssa yhteyksissä ja marraskuun lopulla tapasimme ensimmäisen kerran. Olin sähköposteissa esittänyt etymologian parille venäläisperäiselle sanalle, ja ilmeisesti Dumari sitten oli päätellyt, että kai tuo tyyppi jotain näistä hommista hiffaa.
Sovimme, että ryhtyisimme puuhaamaan slangiadressia. Dumari koittaisi saada taiteilijoita mukaan, minä taas tieteen edustajia. Yhteiskunnalliset vaikuttajat jättäisimme sitten viimeiseksi ja kirjeillä lähestyttäviksi.
Allekirjoittajia liittyy mukaan hankkeeseen
Tieteen alalta alkoikin nimiä kertyä lupaavaan tahtiin. Mukaan tulivat esim. Pekka Sammallahti (Oulun yliopiston saamen kielen emeritusprofessori), Juha Janhunen (Hgin yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen professori), Asko Parpola (Hgin yliopiston indologian emeritusprofessori), Tapani Harviainen (Hgin yliopiston seemiläisten kielten emeritusprofessori), Heikki Palva (Hgin yliopiston arabian kielen emeritusprofessori), kaikki Stadin kundeja taustaltaan. Jaakko Hämeen-Anttilankin sain puhuttua mukaan yliopiston pihalla, vaikka häntä en entuudestaan tuntenutkaan, toisin kuin muiden yllä olevien kohdalla oli asian laita. Voima-lehden pikkujouluissa tapasin Palefacen, ja hän tuli erittäin huomattavalla energialla mukaan tähän hankkeeseen.
Tietovuoto
Hande sen sijaan sai itsensä hieman hitaammin mukaan tähän värväystoimintaan. Lopulta hän kuitenkin lähetti ilmeisesti kaikkiin kännykässään olleisiin numeroihin tiedustelun, että tulisko porukka mukaan tähän yhteiseen adressiin. Erilaisia tunnettuja nimiä alkoikin sitten tulla mukaan kiihtyvällä tahdilla, mutta toisaalta tässä pääsi tapahtumaan jonkinlainen työtapaturmakin. Hande nimittäin oli lähettänyt tuon viestin myös parille Hesarin toimittajalle, jotka eivät ymmärtäneet asian olevan erittäin salainen, vaan he panivat sen oikopäätä lehteen 31.1. tänä vuonna. Niinpä pääsi sitten käymään niin, että adressimme kohdehenkilö sai lehdestä lukea, mitä olemme hänen ”päänsä menoksi” suunnittelemassa. Hande oli lukenut tuota lauantain lehteä junassa ja lähetti saman tien minulle sähköpostin otsikolla ”Kohtalokas tietovuoto?”
Itse olin ollut myös tuona päivänä ”böndellä”, enkä ollut lehteä juuri vilkaissutkaan, kun illalla pääsin kotiin. Näin Handen viestin, ja sitten vilkaisin Lärvikirjaa, jossa ilmoitettiin, että minut oli jossain kommenttiketjussa mainittu. Siellähän maininta olikin, Ulla-Maijan seinällä, jossa oli myös valokuva tuosta Hesarin Kuiskaajan pikku-uutisesta. Kun sitten luin tuota kommenttiketjua, niin kävi ilmi, että kohdehenkilö oli lähinnä huvittunut asiasta: ”Naurattaa”, oli eräs hänen omista kommenteistaan. Samalla hän myös jo kyseli dosentti Terhi Ainialaa suomen kielen laitokselta mukaan tähän etymologiaprojektiin, johon viimemainittu vastasi: “No ou jee!” Kopsasin tuon kommenttiketjun ja lähetin sen sähköpostia Handelle. Helpotuksen huokaus varmaan pääsi meiltä molemmilta.
Hanke oli siis paljastunut, mutta vielä oli jäljellä kaksi yllätysmomenttia: nimittäin allekirjoittajien määrä & laatu, sekä itse adressin ojentaminen ja siihen yhteyteen suunniteltu ohjelma.
Projekti jatkuu
Jatkoimme siis projektia Handen kanssa kaikessa hiljaisuudessa. Allekirjoittajia saimme kaiken aikaa mukaan lisää. Viimein tulimme tilanteeseen, jossa jäljellä oli lähinnä sellaisia nimiä, joita emme kehdanneet puhelimitse lähestyä. Heitä varten kirjoitin kirjepohjan, ja sitten lähetimme Handen kanssa matkaan joukon kirjeitä. Ensimmäisessä aallossa lähestyimme kaupunginjohtajia, mutta heidän suhteen koimme pettymyksen: virassa olevat eivät mihinkään vetoomuksiin yhdy, jonkinlaisen tasapuolisuuden vuoksi kai. Mutta entisen ylipormestarin Eva-Riitta Siitosen sekä hänen puolisonsa saimme mukaan (sen joka laulaa Kolmannesta linjasta, tiedätte varmaan, vaikkei olekaan alkuperäinen Stadin kundi). Samoin saimme mukaan yliopiston nykyisen kanslerin Thomas Wilhemssonin sekä piispa Irja Askolan.
Nyt uskalsimme sitten jo lähestyä entistä valtionjohtoa ja toisen kansankirkkomme piispaa. Hetken asiaa mietittyään päättivät sitten niin Tarja Halonen & Pentti Arajärvi kuin myös metropoliitta Ambrosius yhtyä adressiimme. Viimemainittu kirjoitti seuraavasti: ”Vierastan adresseja enkä lähde niihin, vaikka asia olisi hyväkin. Yleensähän se on. Pyrin osallistumaan muilla tavoin. Upean projektinne innoittamana ja pääsiäisen ihmeen huumassa teen poikkeuksen. Nimeni on käytettävissä.”
Kun mukana oli lisäksi sellaisia suuruuksia kuin Vesku Loiri (”rakkaudella mukana”) ja Vexi Salmi samoin kuin Raittisen veljekset sekä M. A. Numminen, jonka onnistumme tavoittamaan etanapostilla Lempäälästä, olimme saaneet mukaan suurimman osan haluamistamme ihmisistä. Joitakin emme kuitenkaan kyenneet tavoittamaan. Näitä olivat mm. Remu sekä kirjailijat Anja Snellman ja Kjell Westö, samoin kuin valokuvaaja Pentti Sammallahti. Olimme kyllä varmoja siitä, että nämäkin henkilöt olisivat olleet mukana hengessä.
Aika ja paikka
Mutta entä sitten adressin ojentaminen kohdehenkilölle niin, että se tulisi yllätyksenä? Vaihtoehtoja oli lähinnä kaksi: suomalais-ugrilaisen aineen pikkujoulut tai kevätjuhla, tai sitten Suomalais-ugrilaisen seuran kuukausikokouksen jatkot. Päädyimme jälkimmäiseen, jotta saisimme projektimme nopeammin päätökseen.
Ulla-Maijahan on professorin virkansa ohella myös Suomalais-ugrilaisen seuran esimies, ja hän johtaa tuon seuran kokoukset, joita on pääsääntöisesti kerran kuussa.
Helmikuun kokouspäivä ei allekirjoittaneelle sopinut, ja sitten kävi ilmi, että SUS:n jatkopaikassa Zinnkellerissä oli maaliskuun kokouspäivänä tarvitsemamme tila varattuna muihin tarkoituksiin. Niinpä varasin sitten tuon ravintolan suuren salin huhtikuun kokouspäivän illaksi, eli 17.4.
Asian viivästymisellä oli myös positiivinenkin puolensa. Nimittäin maaliskuun puolessavälissä menimme Handen kanssa Musiikkitaloon katsastamaan konserttia nimeltä ”Stadin kadonneet styget”. Siellä esiintyi Anna E. Karvonen yhtyeineen slangiaiheisine ohjelmineen. Hande päätti, että nämä on pyydettävä mukaan Zinnkelleriin esiintymään, mihin Anna ja pojat suostuivatkin oitis. Ymmärtääkseni meillä oli jo tuossa vaiheessa mukana esiintyjissä Karri Miettinen, alias Paleface.
Pari päivää ennen h-hetkeä kävimme Handen kanssa katsastamassa Zinnkellerin, ja totesimme varatun salin sopivan tarkoituksiimme. Hande ei halunnut järjestää mitään Woodstockia, joten rajoitimme kunkin esiintyjän laulut kahteen kappaleeseen. Minä ehdotin sitten, että koko porukka vetäisi yhdessä biisin ”Oi mutsi, mutsi”, johon sitten yleisökin voisi yhtyä. Se sopi Handelle. Samoin kuin se, että minäkin rämpyttäisin kitaraani tämän yhden biisin kohdalla.
Enää oli jäljellä tärkein, siis itse adressi. Kun päivämäärä, aika ja paikka oli fiksattu, niin päätin sitten yhtenä yönä (kuten nytkin), että nytpä rykäisen sen tekstin. Pari tuntia koneella, ja homma oli tehty. Kaikkea en toki aivan omasta päästäni säveltänyt, vaan ajatuksia sain parista kirjoitelmasta, jotka olin saanut haltuuni. Toinen niistä oli ansioituneen kielentutkijan ja etymologin Petri Kallion artikkeli ”Kuinka uralilainen on Stadin slangi” (tämä on suomenkielinen käännös hänen otsikostaan) ja toinen taas oli ns. lukukausiessee (term paper), jonka oli kirjoittanut amerikkalainen Lyle Campbell.
Allekirjoitus
Tässä yhteydessä ehkä voi mainita jotain adressimme kansallisista ja kansainvälisistä ulottuvuuksista. Mukaan saimme nimittäin mm. kolme akateemikkoa. Yhden hieman vahingossa, mutta kaksi ihan tarkoituksella. Valokuvaaja Caj Bremer liittyi mukaan, ja kysyin häneltä, että saako hänet listata tittelillä ”akateemikko, mämmikoira”. Siihen hän vastasi, että ”Ei kun akateeminen mämmikoira”. Toinen tarkoituksella mukaan pyydetty akateemikko oli Al Crosby, joka on pariinkin kertaan ollut vaimonsa, azteekin kielen tutkijan Frances Karttusen kanssa Helsingin yliopistossa Fullbright-professorina. Nämä kaksi viettävät eläkepäiviään Francesin kotisaarella Massachusettsin Nantucketissa. Hawaijilta pyysin mukaan Lyle Campbellin, joka vastasi oitis liittyvänsä mukaan ja lähetti samalla 60-luvulla Stadin slangista kirjoittamansa esseen. Varmaankaan yhtään liioittelematta voi todeta, että tässä ovat adressimme kansainvälisesti kovimmat nimet tieteen puolelta. Lisäksi saimme mukaan Felicity Meakinsin Australiasta — hän on myös kirjoittanut Stadin slangista artikkeleita — sekä Serena Ceniccola Italiasta, joka on tänä keväänä kirjoittanut siellä gradunsa Stadin slangista. Ja tietysti voimme mainita legendaarisen fennougristi Robert Austerlitzin (1923–94) pojan Paul Austerlitzin, joka on ansioitunut musiikkitieteilijä Pennsylvanian Gettysburgissa (juuri siinä kaupungissa, jossa käytiin kuuluisa USA:n sisällissodan taistelu).
Adressin luovutus
Adressin luovutusta varten oli tarpeen varmistaa, että Ulla-Maija olisi itse paikalla. Tämä vaikuttikin aluksi visaiselta ongelmalta. Sitten hoksasin, että jos Ulla-Maija ei olisi itse paikalla, hän varmasti mainitsisi siitä varaesimiehelle eli Turun yliopiston suomalais-ugrilaisten kielten professorille Sirkka Saariselle. Maaliskuun kokouksen jälkeen sitten kyselin asiaa Saariselta, jolloin tämä kertoi jo kuulleensa Ulla-Maijalta, että tämä olisi paikalla huhtikuussa mutta sen sijaa ei toukokuun kokouksessa. Asia oli siis järjestyksessä.
Perjantaina 17.4. esiintyjät siis saapuivat Zinnkelleriin hyvissä ajoin. Minä tekstasin SUS:n kokouksessa, että missä mennään. Kun kuukausiesitelmän jälkeen alkoivat viralliset asiat, lähetin vielä yhden tekstarin ja kiiruhdin sitten itse tuohon ravintolaan.
Esiintyjät olivat kellarissa piilossa (tuo ravintolahan on kirjaimellisesti ’kellari’ sen ohella että sana Keller tarkoittaa myös ’ravintolaa’). Tarjoilija ohjasi SUS:n porukan suureen saliin, ja minä riensin paikalle kertomaan, että tilausten vastaanottamisen jälkeen seuraisi ”ohjelmaa”. Yleisö oli puulla päähän lyöty. Saliin saapuivat vuorollaan Paceface, Anna bändeineen sekä viimeisenä itse Dumari. Aplodit olivat myrskyisät jokaisen esiintyjän jälkeen. Viimeisenä sitten vedimme yhteislaulun, jota varten sanat oli monistettu yleisölle. Ja lopuksi allekirjoittanut luki adressin ja ojensi sen kohdehenkilölle.
Jälkeenpäin tämä kirjoitti Facebookissa: ”Oli kyllä kaikkien aikojen jatkoboogie. Kirjoitetaan kyllä SUS:n historiaan tämä.” Seuraavana päivänä hän sai jo antaa lausuntoja Hesarille. Handekin kommentoi tapahtunutta sähköpostissa: ”Setti meni kybällä jakeluun kuten toivottiinkin. Hesarin juttu on myös hyvä vahvistus asialle.”
Panu Hallamaa
– – – – –
Me allekirjoittaneet vetoamme Teihin,
Professori Ulla-Maija Forsberg,
tuntien Teidän luontaiset taipumuksenne ja sisäisen motivaationne sekä suuret etymologin taitonne, että Te ryhtyisitte yksin tai mieluiten yhdessä sopiviksi katsomienne henkilöiden ja tahojen kanssa laatimaan Stadin slangin etymologista sanakirjaa.
Tämän lausumme lainkaan väheksymättä sitä suurta saavutusta Stadin slangin alalla, joka on jo olemassa, nimittäin Heikki ja Marjatta Paunosen suurta slangisanakirjaa. Niinpä ehdotamme, että sikäli kuin tähän tehtävään voisitte ryhtyä, niin käyttäisitte hyväksenne mahdollisimman paljon sellaisten slangintaitajien ja –tuntijoiden kuin prof. Heikki Paunosen ja tri Harry Halénin apua, jälkimmäiseltä etenkin venäläisperäisten sanojen suhteen. Samoin uskomme, että jo aivan kotoakin voitte saada merkittävää apua etenkin eräitten Suomessa puhuttavien ruotsin kielen murteitten suhteen.
Ja koska millä tahansa slangilla, myös Stadin slangilla on paljon annettavaa myös kielentutkimukselle yleensä ja etenkin historialliselle kielitieteelle, jonka taitaja Te tunnetusti olette, rohkenemme jopa (prof. Juha Janhusen kehoituksesta) ehdottaa Teille laajempaakin Stadin slangin kielihistorian tutkimuksen projektia (Sprachgeschichte des finnischen Slang) samoin kuin slangin sosiaalihistorian tutkimista sikäli kuin siihen tutkijoita olisi Stadista (ja miksei muultakin) saatavissa.
Jälkimmäisen ehdotuksemme tueksi haluamme tuoda esiin seuraavaa:
Stadin slangin kielihistoriasta
- Kaikilla kielillä on eri aikoina omat produktiiviset tapansa käsitellä lainasanoja, minkä kautta enimmäkseen määräytyy se, minkä asun lainasanat saavat vastaanottajakielessä.
Niinpä eräänä erikoisuutena voimme havaita, että eräs latinan kielen aikoinaan produktiivinen pääte näyttää asettuneen suomen kieleen ja Stadin slangiin, nimittäin agenttia ilmaiseva johdin –arius, (cf. Lyle Campbell, s. 20) luultavimmin ranskan ja ruotsin kielten kautta, joskin on myös mahdollista, että se on sattunut olemaan yhtenevä suomen kielessä jo olemassaolleen johtoaineksen kanssa, kuten esimerkiksi suomen kielen sanoissa pelkuri ja leipuri. Näin on syntynyt sanahahmo, johon kuuluvat esimerkiksi sanat talkkari ja telkkari ja joka imee itseensä uusia tulokkaita sekä tarkasteltavan kielen ulkopuolelta että sisältä.
dekkari ‘jännitysromaani’ hodari ‘hot dog’
diggari ‘harrastaja’ Hodari ‘Roy Hodgson’
diinari ‘50-luvun ihailija’ jepari ‘poliisi’
duunari ‘työläinen’ jännäri ‘jännittävä, esim. elokuva’
fiftari ‘50-luvun ihailija’ kummari ‘kumisaapas’
fillari ‘polkupyörä’ kylppäri ‘kylpyhuone’
flygari ‘lentokone’ Maikkari ‘Mainos-TV Oy’
fönari ‘ikkuna’ motskari ‘moottoripyörä’
Folkkari ‘Volkswagen-auto’ Mäkkäri ‘McDonalds’ (ravintola)
Freukkarit ‘muuan yhtye’ smörgari ‘voileipä’
futari ‘jalkapalloilija’ snägäri ‘nakkikioski’
Edelleen Stadin slangin produktiivisiin keinoihin sananmuodostuksessa voidaan lukea johdinelementti -is, -iks– (cf. Lyle Campbell, s. 21), jota ehkä voitaisiin pitää myös morfeemina, kuten vaikkapa sanoissa:
depis ‘masennus’ kondis ‘kunto’
döfis ‘tuoksu, haju’ koris ‘koripallo’
flaidis ‘tappelu’ mamis ‘mammanpoika’
frysis ‘vilu’ morkkis ‘moite t. syyte’
huutis ‘huutokauppa’ ranskis/ranskikset
- Samoin kaikilla puhutuilla kielillä on omat taipumuksensa muunnella jo olemassa olevia sanoja, niin että syntyy mahdollisestikin useita samasta lähtökohdasta alkunsa saaneita synonyymeja.
Nämä produktiiviset keinot ovat kielessä olemassa oman aikansa, kunnes ne jossain vaiheessa menettävät produktiivisuutensa, ja silloin pikkuhiljaa näiden tapojen mukaan muodostetut sanat alkavat käydä harvinaisemmiksi, kunnes jäljelle jää enää muutama hassu sana, joiden perusteella aiempaa produktiivisuutta on enää vaikea näyttää toteen.
Stadin slangi ei juuri liene kahtasataa vuotta vanhempi ilmiö. Sen vuoksi siinä esiintyneet produktiiviset tavat käsitellä lainasanoja samoin kuin tavat muodostaa uusia sanoja eivät suurimmaksi osaksi ole vielä ole kadonneet samalla tavalla kuin tuhansia vuosia sitten puhutuissa kielimuodoissa olleet produktiiviset mekanismit.
Voimme havaita esimerkiksi sen, että Stadin slangissa on tiettyjä sanahahmoja, jotka vetävät luokseen uusia sanoja, esim. seuraava:
stycke > styge
huntti > huge
cykel > zyge
Zug > zuge
spurgu > spuge
skutsi > skuge
tai
лавка [lafka] > lafka ‘firma, pulju’
закуска [zakúska] > sapuska > safka ‘ruoka’[1]
- Useimmiten historiallista kielitiedettä harrastetaan muinaisten kielellisten dokumenttien avulla, tai vähintäänkin standardisoitujen ja kielenhuollon toimenpiteitä kokeneiden kielten kautta, jolloin ei olla tekemisissä sellaisten kielimuotojen kanssa, jotka ovat olleet normaalin kielellisen evoluution kohteena. Koska slangi ei per definitionem ole standardisoitu kielimuoto eikä siihen ole sovellettu kielenhuollollisia toimenpiteitä, katsomme, että slangi muodostaa sellaisen kielellisen laboratorion, joka muistuttaa paremmin normaalia kielen evoluutiota esihistoriallisiana aikoina, ja sen tähden sen kielihistorian tutkimuksella voisi olla kenties paljonkin annettavaa yleiselle teorialle kielten kontakteista ja kielen muuttumisesta kielikontaktien seurauksena.
Stadin slangin sosiaalihistoria
Stadin slangin olemuksen ymmärtämiseksi olisi hyvä suorittaa myös sellainen tutkimus, joka valottaisi niitä sosiaalisia olosuhteita, joissa tämä kielimuoto on saanut syntynsä. Tiedetään toki, mitkä ovat milloinkin olleet ruotsin- ja suomenkielisen väestön määrät ja suhteelliset osuudet Helsingissä, mutta onko slangi todella muodostanut sellaisen lingua francan, jonka avulla nämä ryhmät ovat voineet ymmärtää toistensa kieltä, tai edes niin, että toinen osapuoli on voinut puhua slangia ja tulla siten ymmärretyksi. Vai onko slangin syntyyn vaikuttanut muitakin tekijöitä? Onko se esimerkiksi ollut tietyn jengin salakieli, vai onko sen avulla voitu erottaa omat muista (us versus them)? Entä mikä on ollut venäläisten sanojen omaksumisen motiivi? Sehän tuskin on ollut mikään näistä edellisistä.
Viitteet
Campbell, Lyle, n.d. (1960-luku) “Slang borrowings in Finnish” (käsikirjoitus)
Kallio, Petri, 2007 “How Uralic is Stadin Slangi?” Studia Fenno-Ugrica Groningana 4.
Stadissa, 17.4.2015
Kunnioittavasti,
Hannu “Tuomari” Nurmio Panu Hallamaa
oik. kand. hum. kand.
Karri “Paleface” Miettinen
Työryhmä Stadin kadonneet styget: Anna E. Karvonen, Tuomas Skopa, Tuomas Timonen, Roope Aarnio, Antti Kujanpää
Muut allekirjoittajat:
Tarja Halonen, presidentti
Pentti Arajärvi, professori
Eva-Riitta Siitonen, kaupunginjohtaja
Matti Siitonen, taiteilija
Tiina Merisalo, museonjohtaja, Helsingin kaupungin museo
Irja Askola, piispa
Ambrosius, metropoliitta
Teemu Laajasalo, kirkkoherra, Kallion srk.
Stadin slangi ry.
Ilkka Taipale, LKT, kaupunginvaltuutettu
Lasse Liemola, muusikko, liikemies
Ilkka Niiniluoto, FT, kansleri emeritus
Thomas Wilhelmsson, OTT, kansleri
Caj Bremer, akateeminen mämmikoira
Eija-Liisa Ahtila, akateemikko
Alfred W. Crosby, Ph.D., Academician, Nantucket, Massachusetts
Frances Karttunen, Ph.D., azteekin kielen spesialisti, Nantucket, Massachusetts
Pekka Sammallahti, FT, prof. emer., saamen kieli, Oulun yliopisto
Juha Janhunen, FT, prof. (Itä-Aasian tutkimus)
Sirkka Saarinen, FT, prof. (suomalais-ugrilaiset kielet, Turun yliopisto)
Konstantin Zamjatin, FT, post doc –tutkija (suomalais-ugrilaiset kielet)
Asko Parpola, FT, prof. emer. (indologia)
Bertil Tikkanen, FT, dos. (indologia)
Klaus Karttunen, FT, prof. (indologia)
Heikki Palva, FT, prof. emer. (arabian kieli)
Tapani Harviainen, FT, prof. emer. (seemiläiset kielet)
Jaakko Hämeen-Anttila, prof. (arabian kieli ja islamin tutkimus)
Virpi Hämeen-Anttila, FM, kirjailija
Hannu Juusola, FT, prof. (seemiläiset kielet)
Lotta Aunio, FT, yliopistonlehtori (bantukielet)
Sylvia Akar, FT, yliopistonlehtori (arabian kieli)
Lyle Campbell, Ph.D., professor of linguistics, University of Hawai’i
Arto Mustajoki, FT, prof. (venäjän kieli)
Tomi Huttunen, FT, prof. (venäläinen kirjallisuus)
Timo Vihavainen, FT, prof., Venäjän tutkimus, Hgin yliopisto
Jekaterina Gruzdeva, FT, dos. (yleinen kielitiede)
Matti Miestamo, FT, prof. (yleinen kielitiede)
Kimmo Koskenniemi, FT, prof. emer., kieliteknologia, Hgin yliopisto
Samuli Aikio, FT, honoris causa, Utsjoki
Pirkko Nuolijärvi, FT, prof., Kotimaisten kielten keskuksen johtaja
Lea Laitinen, FT, prof. emer., suomen kieli, Hgin yliopisto
Heikki Laitinen, FT, prof. emer. (Sibelius-akatemia)
Tiina Onikki-Rantajääskö, FT, prof., suomen kieli, Hgin yliopisto
Jaakko Leino, FT, prof., suomen kieli, Hgin yliopisto
Ritva Laury, FT, prof., suomen kieli, Hgin yliopisto
Pirjo Hiidenmaa, FT, prof., suomen kieli, Hgin yliopisto
Hanna Lehti-Eklund, FT, prof., pohjoismaiset kielet, Hgin yliopisto
Mirja Saari, FT, prof. emer., pohjoismaiset kielet, Hgin yliopisto
Hanna Lappalainen, FT, yliopistonlehtori, suomen kieli, Hgin yliopisto
Tapani Kelomäki, FT, yliopistonlehtori, suomen kieli, Hgin yliopisto
Terhi Ainiala, FT, dos., suomen kieli, Hgin yliopisto
Kimmo Granqvist, FT, dos., tutkimusjohtaja (romanikielen spesialisti)
Petri Kallio, Ph.D.
Mervi Helkkula, FT, prof. (romaaninen filologia)
Tuomas M. S. Lehtonen, FT, dos., SKS:n pääsihteeri
Hannu K. Riikonen, FT, prof., yleinen kirjallisuustiede, Hgin yliopisto
Felicity Meakins, Ph.D., School of Languages and Cultures, University of Queensland, Australia
Serena Ceniccola, MA, Stadin slangin tutkija, Università di Bologna
Esa Saarinen, FT, professori
Kari Enqvist, FT, professori
Paul Austerlitz, Ph.D., Associate Professor of Africana Studies and Music at Gettysburg College
Pekka Jalkanen, FT, dos. (musiikkitiede)
Jari Eerola, FT (musiikkitiede)
Thomas Wallgren, FT, dos., kaupunginvaltuutettu
Seija Tiisala, FM, yliopistonlehtori (emerita)
Paavo Hohti, professori
Erkki Pirtola, taiteilija
Marita Liulia, taiteilija
Pirkko Saisio, kirjailija
Raimo Pesonen, kirjailija
Kari Hotakainen, kirjailija
Arne Nevanlinna, kirjailija
Tuula-Liina Varis, kirjailija
Pekka Milonoff, teatterinjohtaja (KOM-teatteri, eläkkeellä)
Tapio Tiitu, urkutaiteilija
Jukka Virtanen, kirjailija, viihdetaiteilija
Vexi Salmi, sanoittaja
Ile Vainio, sanoittaja
Eero Raittinen, muusikko
Jussi Raittinen, muusikko
Vesa-Matti Loiri, taiteilija, “rakkaudella mukana”
J. Karjalainen, muusikko
Olli Haavisto, muusikko
Janne Haavisto, muusikko
Andy McCoy, muusikko
Jani Uhlenius, muusikko
Kauko Röyhkä, muusikko
Anne Taskinen (Heinäsirkka), muusikko-toimittaja
Herra Ylppö, muusikko
Niko Ahvonen, muusikko
Jukka Orma, muusikko
Timo Rautiainen, muusikko
Olavi Uusivirta, muusikko
Zarkus Poussa, muusikko
Jaakko Löytty, muusikko
Emu Lehtinen, levykauppias, Digelius Music
Kari Nissi, levykauppias, Keltainen jäänsärkijä
Arvi Lind, fil. yo., uutistoimittaja
Matti Rönkä, uutistoimittaja, YLE
Jake Nyman, toimittaja (YLE)
Ilkka Mattila, toimittaja (HS)
Harri Haanpää, kustannuspäällikkö, Like
Jarkko Jokelainen, toimittaja (HS)
Teemu Matinpuro, päätoimittaja (Voima)
Tuomas Rantanen, kustannuspäällikkö (Into), kaupunginvaltuutettu
Jaana Airaksinen, kustantaja, toimitusjohtaja (Into)
Jukka ”Epe” Toivonen, Sörkan kundi, katufilosofi
– – – – –
Parit etymologiat:
safka
tälle sanalle on ehdotettu etymologiaksi venäjän kielen sanaa завтрак /zavtrak/, joka tarkoittaa ‘aamupalaa’. Tämä liene ainoa sana, jolle on esitetty etymologia Paunosten suuressa sanakirjassa.
Tässä selityksessä on useampikin ongelma. (1) Täytyy olettaa merkityksen siirtyminen ‘aamupalasta’ ‘ruuaksi yleensä’. (2) Toiseksi täytyy olettaa, että pari konsonantti sopivasti katoaa lainaamisen yhteydessä. Ja (3) täytyy vielä olettaa, että suomalaiset ja venäläiset olisivat harrastaneet aamupalojen syömistä yhdessä. Tätä ainakin itse epäilen suuresti.
Omasta mielestäni todennäköisempi etymologia olisi sanassa закуска /zakuska/ ‘alkupala’, ‘alkuruoka’, ‘leikkele’, ‘kyytipoika’. Kuulin kerran Pietarissa semmoisen jutun, että votka tykkää zakuskasta tai suorastaan rakastaa sitä. Kysyin että entäs zakuska sitten? No, isäntä sanoi, että zakuskaa voi syödä koska vaan, mut ku vetää viinaa, ni pitää olla kyytipoikaa.
Tässä selityksessä oletan, että suomalaiset ja venäläiset ovat pitäneet yhteisiä ryyppäjäisiä ja zakuskasta on ensin tullut sapuska (merkitys on nyt ‘ruoka yleisesti’, jollainen muutos on helposti hyväksyttävissä), ja sitten sapuskasta on johdettu sana safka aiemmin slangissa olleen sanan lafka mukaisesti. Eli sana lafka on muodostanut niin voimakkaan imun, että se on imaissut mukaansa myös safkan.
prenikka
Prenikan alkuperä on hieman helpompi selittää. Sen taustalla on venäjän sana пряник /prjanik/, joka tarkoittaa ‘mausteista pikkuleipää’ ja sanakirjan ja googletuksen mukaan myös piparkakkua. (Epäilen itse, että ovat ihmetelleet meidän piparkakkujamme ja sitten päättäneet, että ne on näitä mausteisia pikkuleipiä.)
Eräänä aamuna keittelin kotona teetä. Huomasin, että paketin kyljessä luki että “prjanyĭ apel’sinovyĭ čaĭ”. Toki tiesin, prenikka tulee venäjän sanasta prjanik, mutta piti vähän kattella sanakirjaa. Tuo tee oli siis ‘maustettua appelsiiniteetä’. Kummallista on se, että vaikka prjanyĭ siis on ‘maustettu’, niin nykyvenäjästä ei löydy sanaa ‘mauste’, joka olisi peräisin samasta juuresta.
pätäkkä
Harry Halénin mukaan pätäkkä tulee venäjän sanasta пятак /pjaták/ ‘femma’. Se puolestaan tulee venäjän sanasta пять /pjat’/ ‘viisi’.
Lisää venäläisiä etymologioita löytyy seuraavasta gradusta:
Kallio, Maarit, 2003 Russkije zaimstvovanija v slenge goroda Hel’sinki. (‘Venäläisiä lainoja Helsingin slangissa.’) Pro gradu -työ: Tampereen yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, slaavilainen filologia.
[1] Sanalle safka on tietenkin esitetty myös se etymologiaksi sanaa завтрак [záftrak] ‘aamupala’, mutta tällöin jouduttaisiin olettamaan mm. merkityksen muutos sekä jokseenkin erikoisia olosuhteita lainautumiselle, siis yhteisiä aamiaisia venäläisten kanssa, sekä myös jotain prosesseja ylimääräisten äänteiden suhteen, kun taas tässä esitetty etymologia ei edellytä muuta kuin yhteisiä ryyppäjäisiä, mikä lienee melko lailla totuus suomalais-venäläisistä suhteista kautta aikojen.

