Keväällä 1967 aloin muutamien mun vuosaarelaisten frendien megessä lähtee tekee salareduja Stadin ytimeen. Me käytiin Jarzan kanssa niillä huudeilla, mis mä olin födannu – Kampissa, Hietalahdenkadun huudeilla – ja Rööperin kulmillakin käytiin tsekkaa spurguja ja kierrettiin divareissa bluijaamas Tex Willereitä ja Taika Jimejä….tai oliks ne sillon Mandrakeja…
Jarzalla oli gamlempii gaiffoja (varmaan jotain 11-15) joita tsiigas muutenkin kuin fyysisesti ylöspäin ja laittohan ne meitä joskus tekee snadei feelujaki.
Mä muistan – ja voin nyt tunnustaakin, kun källi on menny gamlaks – et keksin ite yhden venkulajutskan, jolla sai förattuu siirtomaatavaralafkoista karkkii iisisti. Mä menin siihen tiskille ja tsöbasin tädiltä vaik yhden nekun. Sit laitoin fyrkat siihen tiskille kolikkoina ja niin, et taatusti pari putos sinne tiskin taakse. No sit ku tää myyjä pokkas sinne tiskin taa niitä plokkaa, ni
vedin fikkaan siit tiskiltä guudista sen verta ku ehti. Mä en koskaan ollu mikään sporttinen tai sillee, enkä voinu pätee sillä, ni sit must tuli sellanen pikkustara sen muun jengin öögissa, joka hirvas tehdä kaikkee tyhmää.
1971 mä en päässy Vuosaaren Yhteisskoleen ja se johtu oikeesti siitä, et mä en halunnukaan. Me b-tyypit ”jouduttiin” Tehtikseen ja sinne mä halusinkin, kun kerran huuditkin oli jo tuttuja. Mä olin tosi kauhukakru. Niemisen Rauski – meidän luokanvalvoja – pisti hudaan kerran jos toisenkin, kun hain sitä huomiota typerillä keinoilla. Olin mä saanu daijuun jo kansiksessa Honkasen Eskolta, mut kun funtsii niitä maikkoja viel näin vuosien jälkeenkin, niin funtsii lämmmöllä. Ne välitti ees sen verran.
Mulla itselläni oli sellanen fiilis, et hitto, mähän en tartte ketään muuta kuin itseni. Vaik, kuten edellisessä osassa jo skrivasin, kesäisin oli toisin, siel mun skidiaikojen kultamaassa – Somerolla.
Musta olis tullu varmaan hyvää vauhtii nuorisokriminaali, ellei sit ois pikkuhiljaa lähteny syrrat ja broidi maailmalle ja vastuu arjesta ei ois siirtyny entistä enemmän mulle itselleni. Mä jäin yksin mutsin kans budjaa ja mutsi rupes styylaa yhen lieksalaisen ylikonstan kanssa. Mä olin tosi paljon tasan ”yksin” himassa ja meillähän tietty oli koko kulmakunnan bailut. Tässä vaiheessa budjattiin jo Ogelissa.
Sit tuli sellainen tilanne, et mutsi sano, et se menee giftikseen tän skouden kanssa ja muuttaa Lieksaan. Mulla annettiin kaks valintamahista: Flyttaa megessä, tai lähtee Myllikaan koulukotiin…
Tomi Suni
… jatkuu