Aleksi
Kuva:Evgenia Melnikovan
Olimme jo sopineet Lassen kanssa siitä, että kirjoitan jokin pätkän SLÄMYYN ja jengi voi nähdä naapurimaan
vuodenvaihteen juhlinnan rekvisiittaa. Kirjoitus tulee olemaan osa blogikirjoitustani ja kuvagalleriastani.
<h2>Talojuhliin teemalla Saa hymyillä! </h2>
Mutta mulla on tänä vuonna ollut vähän syvällisempääkin duunia, kuin matkusteleminen.
Olen nimittäin päässyt taloyhtiön hallituksen puheenjohtajana tutustumaan historiaan ja aina vuoteen
1927.
Päätimme koota pienen jengin järjestämään talomme pitkän historian juhlia ja puhujaksi kutsuimme talon
pitkäaikaisen asukkaan. Hän kertoo talomme historiasta ja alueesta, jolla oli muun muassa kuivatettava
Sörnäisten järvi.
Tämä historia ja yhdessä hyväksymämme teema juhlalle on ”Saa hymyillä”.
Naapurille saa hymyillä, häntä saa auttaa ja hänelle saa myös puhua.
Valitettavasti emme saaneet valmiiksi tätä tapahtumaa talon joulujuhlaksi, mutta idis oli niin hyvä, että
”Saa hymyillä”! toteutetaan sitten tammikuussa.
Haluamme sen ilmapiirin, mikä oli yhtiössämme, kun putkiremontti oli tulossa.
Olimme viettäneet monia pihajuhlia pienellä sisäpihallamme ja kuunnelleet erittäin harvinaista musiikkia.
Ammattilaisia harpunsoittajia on nimittäin tässä maassa todella vähän ja meidän taloomme oli silloin juuri
sopivasti yksi. Hän oli siis luontainen valinta tilaamaksemme soittajaksi.
<h2>Toivotammeko hyvää joulua ihmisille? </h2>
Hyvän joulun toivottaminen oli jäänyt kuitenkin mieleeni ja mietteisiini.
Samoin se, kuinka Stadissa voisi jengi olla ystävällisempää sekä toinen toisilleen, että myös Stadiin
vierailemaan tuleville ihmisille. Niin kotimaisille, kuin ulkomaisillekin turisteille.
Minulle tuli spontaani tarve lauantai-iltana purkaa tämä yhteisöllisyyden tarpeeni.
Kun poistuin Stadin stadilaisimmasta kulkuvälineestä, eli spårasta Aleksilla, joka on Stadin ehkä Stadilaisin
mesta joulun alla ja spåran kuljettajan ollessa ehkä Suomen stadilaisin ammatti, heitä kun ei löydä
ammattikuntana muualta!
<h3>Spontaani reaktio</h3>
Ajatukseni ei kulkenut silloin tuota pitkää latua, vaan poistuin spontaanisti etuovesta ja toivotin hänelle
hyvää joulua!
Sain vastaukseksi iloisen tervehdyksen, kiitos samoin Sinulle ja käden heilautuksen.
Toivotan Verkkolehti SLÄMYn lukijoille ja koko jengille hyvää joulun aikaa.
Ollaan ystävällisiä toisillemme ja ei jätetä huolehtimista erään toisen stadilaisimmista stadilaisimpien
ammattilaisten, eli Stadin Brankkarien huoleksi, vaan huolehditaan naapurista. Soitetaan entiselle
naapurille ja käydään vaikka lounaalla sen yksinäisen naapurin kanssa!
Sairaankuljetuksessa kun tunnetaan valitettavasti aina joitakin yksinäisiä ihmisiä, jotka ovat yksi kadulla, tai
yksinäisinä kodissaan.
Minä palaan SLÄMY Verkkolehden lukijoiden pariin heti vuoden vaihduttua. Olen yrittänyt kirjoittaa ja
kirjoitan myös tässä joulun aikaan myös laajemmista jouluun liittyvistä ilmiöistä ja vaikutuksista Suomeen
blogisivullani www.ikkunani.website.
Teksti: Risto Hyvärinen