Oli kliffa syksyinen päivä 50-luvulla Pohjois-Haagassa. Talomme friidut hyppi ruutua saunaraban edessä. Tsiigataan kun Suomen parhaimmaksi jalkapalloilijaksi valittu 1956 Lauri Lehtinen (HJK), dallaa hikisenä matsista himaan ja bläägät flengaa olkapäällä. Lauri oli aikoinaan myös 1952 Helsingin Olympiasoihtua juoksuttamassa Stadionin portailla viimeisen osuuden ylös torniin. Ylhäällä tornin huipulla Lehtinen antoi soihdun Hannes Kolehmaiselle, joka sytytti Olympiatulen.
Kundit präydää Ohiksen ja Pastiksen puistonkulmalla ”Paska-Stidiä”, nykyisin Runar Schildtin puisto. Juhan faija ”Ratsupoliisi King” dallaa myös duunista himaan koppalakki päässä stäränä. Tulee Ruskiksen halleilta. Sillä on aina sama musta salkku, millä se roudaa smirgarit duuniin. Tokkopa siellä ikinä on muuta ollutkaan, paitsi termari. Juha stiggaa faijan nähdessään jungen veks handusta, että ei saa Skoobarilta selkäsaunaa himassa. Sgeklu on nya minkä Jore L oli just saanut, oikein helakahva. Paska-stidissä meillä oli kymmenen eri tehtävää. Häviä joutui, voittajan upottaman stidin, kaivaa hampailla ylös maasta, lärvi aina skeidasena.
Gosarin kundi Make kertoo siinä meille, että illalla klo: 21,00 tulee kiväärimies skodaamaan puluja räystäältä. Kuunnellaan korvat hörössä; -voi jummi-jammi Cisse tapansa mukaan höläyttää ja päätetään mennä tsiigaa. Oltiin jo hyvissä ajoin odottamassa Ohjaajantie 5 -7:n polttouunin kohdalla. Tipujen lempparimesta oli piipun molemmin puolin räystäällä. Meitä oli iso lössi odottamassa Cisse, Kenne, Make, Ede, Tode, Jore, Pekka, Tapani ja Juha, että milloin Tex Willer saapuu. Jollain oli myös nallibislarit megessä.
Tulihan se 2-tahti IFAlla ja jätti sen fiudensa Pastiksen puolelle, että pulut eivät lähde hanee kun sen 2-tahti piti niin kovaa räpätystä. Gosari tilaa tipu-skobarin stadin jostain virastosta ja se on luvanvarainen skotaaminen. Pulut levittivät niin paljon tauteja ja skeidas joka mestaan. Niitä sen takia Stadissa ampumalla vähennettiin -40, -60 luvulla. Niiden ampuminen ei onnistuisi tänä päivänä ja kiväärimiehen hillumisella kadulla.
Janne Viitalan kirja – Kaikki Tex Willeristä. Kuva: Kustannus Oy Jalava
Pulut tsittasivat räystäänreunalla päät siiven alla ja simmut kiltisti kiinni. Ovat aivan lähekkäin toisiaan. Viereinen tipu ei herää vaikka kaveri tippuu lyijy nupissa kuin Ellun-kana kartsalle. Sit oli meidän kundien duuni blokkaa ne veriset tiput säkkeihin. Toiset pulut syöksy kuin Kamikaze flygarit pitkälle, jopa HOKin kulmalle saakka, matkaa noin 100-150m. Cissellä oli kanssa oma nallipyssy millä se tähtäsi niitä ja skotasi. Tex sanoi Cisselle; -ei kovilla. Kisse vastasi; -jees Sheriffi ja jatkoi skotaamista Bäng, bäng… Häkkisen Cisse käytti sen pyssynsä kanssa itsestään nimeä ”Hopalong Cassidy”. Oli muuten tosi tsailin näköinen skobari kaulukset pystyssä ja isot hörökorvat.
Se vielä puuttui kun Ruhan ”Ratsupoliisi King” tuli kysyy aseenkantolupia ja hakemaan Juhaa kotiin. Cisse vastasi heti Kingille; -kaikki OK ja skodas silmää Texille! Tunti, pari poimittiin tipuja ja säkit heitettiin sen jälkeen viereiseen polttouuniin.
Ilta hämärtyi ja ruudin savu hälveni. Denkku tuli hakee broidejaan Cissee ja Kennee himaan goisaa. Cisse pääsi Denkun olkapäille niin kuin ”mustangin” selkään, koppasi klabeilla kylkeen ja huuti LAUKKAA KAAKKI.
Markku Poutanen
