Pluggasin joku viikko sitten Hesarista, et ”Tehtaankatu” on täynnä. Eli entinen neukkula, Venäjän suurlähetystö lähellä Kaivaria on nyt viimeistä haussia myöten bygattu valmiiks. Enempää ei tontille mahdu.
Stadilaisilla on monenlaisia ajatuksia itänaapurin mestasta. Mä minnaan sen omakohtaisesti tosi hyvin, myös byggauksen kautta. Budjasin vanhempien luona aikuisikään ja maailmalle lähtöön asti Pietarinkadulla muutaman sadan metrin päässä. Loppukesällä 1971 menin inttiin, mutta stuiduksi tulon jälkeen piti tseenata vähän ekstrafyffeä raksalla, jossa pystytettiin neukkujen nyyaa kaupallista edustustoa vanhan, sotakorvauksina aikoinaan tehdyn pytingin viereen. Samaan aikaan duunattiin myös ekoja asuintaloja tontille.
Tehtis, foto: Olli Havu
Mä olin sellanen räkänokka kaiken tietävä stuidunplanttu, mutta raksalla täys antero, jolta otettiin turhat luulot veks. Asisteerasin julkisivua duunannutta porukkaa ja mun tehtävänä oli stikata lasikuituvillat seinään. Sen päälle varsinainen kiviporukka duunas graniittilevyt kiinni.
Se oli karseeta homaa raksatelineillä. Lasivilla pölys ja pisteli. Ja oli kova helle, mä hikoilin lasinpurua. Iltaisin himassa olin ihan ventti ja niistin verta ja lasivillaa monta tuntia.
Kaikki villalevyt ei aina ollu sopivan kokosia, joten jouduin leikkaamaan puukolla palasia ja tunkemaan niitä koloihin ja saumoihin.
Raksakundit oli karskeja kommareita, jotka joka aamu kello viis kolkyt tsöras Ladoilla ja muutama Skodallaki raksan parkkikselle. Mut isänmaallisia ne oli. Kun mä yritin olla villaduunissa tarkka, niin ukot huus mulle puolileikillään orderii, mut aika tosissaan kuiteski: ”Poika poika, säästä villaa, sloboilla pitää olla kalsa kun tulee talvi!”
Mä minnaan aina sen juhannuksen 1971. Ruepsin just hiipiin himaan työpäivän finaalissa, kun raksan pihaan kurvas iso rekka. Meso repi hiuksiaan ja karju: ”Jumalaut tulitte kolme päivää liian aikaisin.”
Joku oli fibannu ja lähettäny slobojen uusiin himoihin tarkoitetut jääkaapit ja hellat väärään aikaan. Ne oli pakko purkaa vek kuormasta, eikä niitä siihen kartsalle voinu jättää. Meso kekkas, et pojat hilaatte noi kaapit ja hellat kämppien tsögeihin sateensuojaan. Oltiin koko Jussi duunissa ja saatiin bulit fyrkat, mut klesa selkä. Hissejä ei ollu vielä duunattu ja vooninkei oli kuus.
Olli Havu