Taitsiiveivaaja.
Dallasin yhtenä lördiksenä tuubist Hagiksee aamuborkalle, tsögaa oisko tuttui frendei mestalla. Siäl tsittas Jooga-Teemu, dokaamas taas jotai yrttiteelotionii. “Morgenit Teemu! Mitäs joogahörhö funtsii tänään?” Stikkasin fitin repliikin. “Ei kummempia. Tsittaa alas, ettet pilaa näköalaa!” Kuittas Teemu.
Mä slumppasin mokan ja reikämunkin ja tsittasin pallille. Morgeni oli ku joku pizzauuni. Ei just blosannu, ja oli fitin kuuma. “No, oot sä jo vääntäny bodii vänkyrälle?” Skryytasin Teemult. Jooga-Teemu on tosi joogahemmo, semmonen laiheliini jonka ponnarilla ylettyis pyyhkii vaik revan. “Tulitsä levitoimalla?” Mä pottuilin, vaikka mä tiedän, et se skujaa kesät-talvet gamlalla fillaril, mis ei oo vaihteit eikä muita herkkui ku soittoklogu ja pumpattavat renkaat. “Jebulis! Nyt on ihan snygi keli sotkee Stadis.” Stikkas Teemu.
“Onks klenurit jättäny sun zykkelin rauhaan?” Mä stikkasin kuitin. “Joo, meil oli kerran aika stydi palaveri niiden kanssa. Me jemmattii sotakirveet.” Todisteli Teemu. “Millä sä sait sopparin tehtyy niiden vintiöiden kanssa?” Mä froogasin. Teemu hörppi teen näköst lotionii, rykäs pari kertaa ja alko bamlaa. “No, ku mä hiffasin ettei niiden kans kantsi flaidaa, ni mä näytin niille yhden stydin voimajoogaliikkeen ja sanoin, ettette ikinä pysty duunaa tätä jengaa. No, ihme kyl ne alko heti koklaa ja mä snadisti koutsasin niitä, nii et ne oppi vetää sen juitsun aika hyvin.
Teksti ja kuva: Olli Bull