Synnyinmestani on Stadi. Olin vielä friidu snadi,
kun pitskulla mä braijasin messis Irman, Anjan, Annelin.
Luudattiin gartsat,klitsut,kaltsitkin.
Raivarit sai faijat niiku mutsitkin.
Katolle mä kerran kletrasin, vaahterasta blumstereit kun halusin.
Mutsi hogas, partsilla se staijas!
Huusi: Venttaa vaan kun kuulee faijas!
Friidut sgriinas, minä skagasin, himaan kun mä hiivin takasin.
Anja putos kaltsilta ja delas. Tyttö parka – mutsit kelas.
Yhdessä me gimmat spiidattiin kun Anja pantiin gravariin.
Ei kaltsille enää saanu mennä kukaan,
eikä kukaan halunnukaan.
Sitt vaihtui nyloneiksi nilkkasukat. Tupeerattiin stailit muotitukat.
Joraamassa käytiin joka ilta. Ylitettiin Pitkäsilta,
Bygga, Kirja, Annanvennu, Hämis sekä Botta
vakimestoiks tuli. Tää on totta!
Fritsut peitti fritsuliina, vielä maistunut ei viina.
Reiska Annelilta sai, sitten jätti – tottakai!
Irma hittas Topin, meni jiftikseen.
Flyttasvat kait persikseen.
Sydän särkyi mullakin. Niin sen täytyi käydäkin.
Se oli karu oppi. Ei sitä voinu estää, se vain täytyi kestää.
Ajan tullen kuitenkin, hittasin sen oikeen karpaasin.
Nyt mä tsittaan, tuolis gungaan, Kolmatta Linjaa, joskus sjungaan.
Skidit sgriinaa, ei ne snaijaa tätä kieltä
Kerron: – Tää on slangii, sieltä jossa joskus budjasin ja braijasin
kanssa Irman, Anjan, Annelin.
Rantsu (Anja Rantamäki)
(Tapahtui joskus 40-luvulla.)
