50-luvulla skoudet oli landelta roudattu pitää jöötä Stadiin. Slurkkiskoleen tuskin hinkukaan bulisti, Stadissa födanneita ja gartsalla staijanneita kundeja. Skouden spiritti tartti olla silloin mörkki, ilman smailii ja sillai skäfästi tyly. Nää landeskoudet ei koskaan oppinu tsennaamaan Stadin elon kulttuurii. Jeparit sikski kait styylas leedinäki, niitten omassa jengissä.
Oliks kans sillai, et oli näille jepareille iisimpi tehdä duunii, ku ei tarvinnu vaklaa oman pitskun tai skolen kafruja gartsalla. Joskus kyl skäfästi panee funtsiin, ku lesaa aviisista, et joku rofe oliki poliisin vanha tuttu. No, meitsi kyl tsennaa, mitä tää uutinen oikeesti, treenaa sanoo.
Sammongartsa kutosessa budjas jeppe, joka tsöras taxii ku se oli leedi. Sen skolddit ei konsa pamlannu mitään niitten faijasta. Se oli iisi kundi siviilissä, mut ku se vetäs sen univormu niskaan, niin nää gledjut duunas siitä snadisti studattavan ja ihan toisen jäbän. Niitten fämili sit myöhemmin flyttaski Kanadaan.
Varmalla moni minnas Manun. Tää Manu oli tuhti, bulisti yli satakilonen skoude. Se tsöras sivuvaunuprätkää ympäri stadii. Sen lullassa ei yleensä tsitannu ketään. Meitsi ei kai ikuna hiffannu, et se ois stondannu dallaan sen prätkän satulasta. Se vaan tsöras paikalle, tsiigas kundeja, mutisi vaan jotain outoo.
Mut jengi symppas Manuu, ku se oli aina joteski niin vetin redii kundii. Sit se vaan polkas sen prätkän kikstarttii ja häippäs veke. En konsa hffannu tai myöhemmin kuullu, et se ois skrivannu ikinä mitään tikettii.
Jaakko Koroma