Kuva: Rantsu
Muistu mieleen yks joulu 60-luvulta. Silloin ei vielä ollu noita snygejä joulupukin kledjuja, eikä skeggei myynnissä.
Meill oli himassa vanha sisäturkki, joka puettiin nurinpäin joulupukin pälle. Itse duunattu sbuli tonttulakki knuburaan ja pahvinaamari feissin eteen. Säkki ja skeba tietty ja huopastiflat.
Ne skulas hyvin jonkun joulun, kun skidi oli vielä snadi. Nyt ku mä minnailen sitä, nii oli se aika karsee otus, kun se bamlas sielt pahvinaamarin takaa, ett. ”Onkos täällä kilttiä lapsia.” Ei meidän skidi sentään skagannu, ku se tsennas sen edellisilt jygeleiltä.
Jossain vaiheessa tuli myyntiin oikeita punasii pukin kledjuja ja valkosii skeggejä. Naama maskeerattiin ja Joulugubbe oli ihan itsensä näkönen.
Kun meillä oli käyny ekan kerran tää ”aito” pukki. Tytär tsiigas sitä pitkään ja kun lahjat oli jaettu ja pukki hyvästelty, tytär sanoo : – Ei toi ollu oikee joulupukki. Kysyn siltä, ett: – Mitennii ei ollu oikee pukki? – No eihän sill ollu naamarii, sano friidu.
Rantsu