Mitä se Siperia opettikaan? Reilu kuukausi on ehtinyt kulua siitä, kun tulin himaan Siperian redultani. Kuukausi Naapurimaassa, tai oikeammin naapurimaan lisäksi myös Kazakstanissa. Fundsaan melko usein sitä, mitä Siperia todella opetti, vai opettiko se mitään.
Kyllähän se avarsi hyvin paljon näkemyksiä siitä, että meille suomalaisille on yritetty tuputtaa mielikuvaa venäläisistä, jotka juovat vodkaa ja safkana on kaikki mahdollinen epäterveellinen. Venäläinen huolehtivaisuus perheestä ja siitä, että koko perhe voi hyvin, on tosi suuri positiivinen ero kylmään suomalaiseen fyrkan perässä juoksemiseen verrattuna.
Yhä edelleen kysytään multa päivittäin Siperiasta sitä, kuinka mun nilkka paranee ja moneltako menen tänään fysioterapeutille kuntouttamaan nilkkaa ja opettelemaan steppaa ontumatta. Me suomalaiset olemme tietenkin ylpeitä siitä, että Venäjällä on myytävänä Pauligin kahvia. Mutta mutta. Yksi asia, jonka Siperia opetti, Hyvä tee muodostaa tärkeän osan monen siperialaisen perheen yhdessä vietetyn hetken juomana. Sitä kulttuuria on jäänyt minunkin elämään. Aamulla ja illalla teetä, sillä se tuntuu hyvältä koko kropalle. Toinen juttu, minkä Siperia opetti mulle, on se, että kanasta saa helposti hyvää safkaa.
Venäläiseen kulttuuriin kuuluu matkustaminen junalla, omat eväät mukana ja ne valmistetaan siten, että säilyvät kondiksessa pari vuorokautta. Mutta se eniten arkeen vaikuttava juttu on siinä, että opin tekee kanasta hyvää safkaa. Appelsiinilla ja sitruunalla maustettu kana on yksi mun lemppareita nyt. Se on helppoa ja vähärasvaista safkaa, joka valmistuu helpoimmin uunissa parissa tunnissa.
Opin myös sen, että aplareita ja sitruunaa voi myös käyttää raaka-aineena pannulla ja uunissa! Aplari on tosi hyvää, kun se iso aplari on kolmeen osaan veitsellä leikattuna kanan messissä uunissa pari tuntia kypsymässä. Kandee testata ennakkoluulottomasti, sillä en varmaan ole ainoa, joka diggaa kevyttä, mutta maukasta safkaa.
Koivet, tai pilkottu kokonainen kana marinoituu puolessa vuorokaudessa suola, aplari sitruuna, sekä mielikuvituksen mukaan muiden mausteiden kanssa. Sitten pariksi tunniksi uuniin. Ekat 20 minsaa 200 astetta. Sitten 170 astetta. Tietty täytyy tsiigailla tota aikaa tapauskohtaisesti. Kanahan on valmista, kun luut irtoavat. Itse käytin messissä oliiviöljyä ja tietenkin kermaa! Riisiä, haudutettuja juureksia ja muuta hyvää siihen messiin, niin se on siinä!
Jokainen osaa varmasti kokata sen verran, että kokeilee joskus paistinpannulla tehtyä Wotkinsin makkaraa paistetun appelsiinin kanssa, jos kana tuntuu liian vaikealta köksä kammoiselle.
Tietty redu jätti myös mielenkiinnon Siperiaa kohtaan. Nyt kun mulla on kutsu tulla vierailemaan kesällä, niin käynti Mongolian ylängöllä on houkutteleva kutsu. Muita saamiani kutsuja Siperian redun aikana oli mm. pienkoneella lento Moskovan yllä, fisustamisredu, metsäredu ja kutsu monelle datchalle (venäläisten kesämökki).
Uskallan suositella muillekin. Naapurimaan keskivertokansalaiset ovat hyvin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Elämässä kandee oppia tuntemaan uusia ihmisiä ja – kulttuureja. Eivät venäläiset ainakaan mitään yksitoikkoisia ole.
Yksi asia kandee muistaa. Kun sut on kutsuttu vieraaksi jonnekin, niin älä erehdy tarjoamaan väkisin fyrkkaa majoituksesta tai safkoista. Se on loukkaus isäntäväkeä kohtaan. Itse kuulin pari kertaa: ”luuletko, että meillä Venäjällä on niin pienet eläkkeet, ettei meillä olisi varaa kestitä vieraitamme”. Mutta sun täytyy venäläisen tavan mukaan olla itse valmis samaan Suomessa, jos he tulevat vastavierailulle.
Risto Hyvärinen