Nää kolme mestaa kuulu snadina kundina meitsin perheen kesisrientoihin. Seuris, Korkis ja Lintsi. Meidän jengi, mutsi, faija, pikkusysteri ja -broidi, ponkastiin kasin ratikkaan Meklun pysäkiltä, siitä missä spora kääntyy Caloniuksengartsalle, ku duunattiin kesäreduu Lintsille.
Snadisti aina nolotti faijan yks dorga bravuri. Ku me skloddit kletrattiin ineen tähän sporaan, niin faija tyrkki mut ja systerin matalana rahastajatantan pömpelin ohi pommilla. Sit se koitti et bungaa vaan ittensä ja muden. Snadi broidihan vielä silloin tsöras muuteski ilmaseks.
Sit Lintsin pääportista Stuurengartsalta ineen. Ekaks aina dallattiin slumppaan toi hattara. Handut ja feissi kliddisinä sokruliemestä. Sit yleensä seuraavaks peilitaloon. Oli kliffa skriinaa, ku koko kroppa oli skäfästi epäkeskoo. Sit faija hinku päästä skotaan luftarilla jotain plootufogeleita. Ei se mitään sanottavaa talenttii siinäkään juitsussa omannu. Eikä ollu bulimmin pystii tai pupujussii himaan roudattavaks.
No, kummitusstoke kuulu kans tietty programmiin. Bulit kundit koitti meitsii jo etukäteen, saada snärkkään jotain luurankojäbää ja ku vitosen spora skujais yhtäkkii kulman takaa eteen ja kilisti, et kling, kling. Sit joku dorgien kööri ulvo niinku niitä ois nirhattu. Faija kans hinku aina sellaseen siivettömään, flygarinmalliseen härveliin. Ängettiin tsittaan ja turvavyöt tiukasti poseen. Sit kieputtiin viitisen minsaa sillai, et tällä pikkukundilla magassa alko rundaan.
Täähän oli ihan iisii ja kesyy stailii, jos ninku vertaa nyky vempaimiin. Mut nääki juitsut duunas ainaski meitsille, snadisti sankarifiilarii ku bamlas diivana pitskulla ja skolessa niistä kafruille. Oli se vaan huisin jänskää.
Sit myöhemmin käytiin tsiigaamassa, ku Seija Simola sjungas Rondossa Lintsillä. Tutustuin joteski tähän giltsiin Hietsun skidienpuolen lauta-aidan luona, ku jengi otti keväisin siellä mollikkaa. Moni hopeepahvi leuan alla, et toi rusketus nopeemmin tarttuis.
Lintsi. Ei oo tullu käytyy enää vuosiin. Hattara oli Lintsin herkkuu.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma