Kuva: Rantsu
Vaka vanha Väinämöinen, Ilmarilta tiedusteli:
”Singrattaisko Pohjolahan, haetaan veks Sampo sieltä
rahamasina himahan?”
Sanoi seppä Ilmarinen: ”Ei me Sampoo sieltä saada
himamestoille takaisin, jemmasta kivimäestä,
lukittua kalliosta. Sill on juurensa syvällä,,
toinen virran viertehessä, kolmas siirtolohkareessa!”
Sanoi vanha Väinämöinen: ”Ilmarinen broidiseni,
haetaan nyt veks se Sampo,? Bygattaisko styrkka botski,
siihen Sampo roudattaisi, raahattais rahamasina,
kivimäen kaltereista, piilostansa Pohjolasta
Saatais Samposi takaisin?”
Tuumi seppä Ilmarinen, ”Paremmin se onnais maitse.
Lempo kyttäilee skönessä, skönellä on korkeet foogut
kaatuisi sbulikin botski, jouduttais viel tsimmaamahan.”
Vastas Väiski Ilmarille:, ”Maitse kai olis parempi,
mutta matka vaikeampi, mutkikaampikin monesti.
Kliffa botskilla ajella, blosis purtta työntelisi,
vihuri venettä veisi. Mutta ku et oo skönäri,
tehdään Immu niiku tahdot, mepä maitse matkustamme
rannan viertä reissailemme.
Takoisitko mulle fektan, tee oikein tuliteräinen,
jolla hurtat huitelisin, Pohjan noidat karkottaisin,
kun me Sampoa tsögaamme, tuosta kalsasta kylästä,
pimeästä Pohjolasta, sumuisesta Sariolasta.”
Heitti jerkut eldikselle, teräksiä hiillokselle,
kultaakin ihan snadisti, hopeata kourallisen
laitto orjat lietsomahan, palkkalaiset painamahan.
Orjat lietso löyhytteli, hyvin paino palkkalaiset
Jerkku vellinä valuvi, teräs taipui tahtohonsa,
hopea vodana välkky, säihky kulta hippusetkin.
Otti seppä ne tulesta, pisti ne alasimelle
Takoi miekan miestä myöten, kalvan kaikista snygeimmän
jonka kullalla koristi, hopealla huolitteli
Tuli Väiski tsiidaamahan, Sai fektan tuliteräisen,
handuhunsa oikeahan, Tsiidaa fektaa fantastista,
froogaa sitten Ilmarilta: ”Onko fekta miestä myöten,
kalpa kantajan mukainen?”
Oli fekta miestä myöten, kalpa kantajan mukainen.
Mollikka terässä paisto, suulis sgriinas lappehessa
starat kahvassa säteili.
Koklaa fektaa kalliohon, stebun kylkeen kyhnytteli,
kehas fektaansa stydiksi, asettansa armottomaks.
Immu, surkeena kyseli: ”Miten mä sitt selviäisin,
takoisinko rautaskjordan, teräsvyön sekä kypärän?
Skjorda suojais suolistoa, kypärä mun kaaliani.”
Hittasvat hyvän kopukan, Tuliharjan koivikosta,
Vaka vanha Väinämöinen, toinen seppä Ilmarinen,
saivat päitset pollen päähän, kopukalle suitset suuhun.
sitten lähtivät redulle, kohti Pohjolan periä,
Kuului parkua sköneltä, pillitystä poukamalta,
Sanoi vanha Väinämöinen, siell on bööna parkumassa
spiidaamassa neitokainen, Väiski lähti tsiigaamahan,
Ei siell sussu itkeskelly, eikä böönaa spiidaellu.
Rantsussa vene valitti: ”En mä päässykään vesille,
enkä gimmaa ryöstämähän, enkä kuuluisiin kriguihin.
Pahemmatkin botskit käyvät, kolmetkin krigut kesässä,
sotasaaliit meggessänsä, aartehia ahterissa.
Täällä saan minä lahota, murkinana maan masien.
Foglut laittavat pesänsä, toiset skeidaavat kokalle.
Parempi ois kankahalla, kasvaa mäntynä mäellä.
Oksilla oravan juosta, alla hurtan haukahdella.”
Silloin vanha Väinämöinen, sjungas sen veneen vesille,
sekä soutajat sisälle. Ei niist ollu soutajiksi,
ei se botski liikahtanut. Silloin seppä Ilmarinen,
itse tsittas soutamahan, Väiski astui ahterihin.
Saivat botskin kellumahan, rupes tuulet tuuppimahan.
Botski kulki matka joutu, kauas kuului airon loiske,
kauas hankaitten havina.
Itse vanha Väinämöinen, puisen purren ahterissa
peräsimen pinna handuss. Niemen matkalla hogasi,
näki siellä Lemminkäisen, venettänsä flöidaamassa,
liittämässä laitapuita.
Botskin huomas aallokolla, ulapalla aukealla.
Karbaasin perän pidossa, toisen airoiss rutsaamassa.
Huusi niille rannikolta: ”Kuka siellä skiglaileepi?”
Vastaa siihen Väinämöinen,: ”Mikä sä oot miehiäsi,
kyselijä kalliolla, kun ett tsennaa meikäläistä,
etkä seppä Ilmarista?”
Vastas silloin Lemminkäinen: ”Tsennaanhan mä nyt jo botskin.
Minnekkä menossa miehet, karikolleko kalahan,
vaiko verkon laskentahan?” Sanoi siihen Väinämöinen:
”Ollaan Pohjolaan menossa, kohti fittii flaidiksia,
Sampo roudataan himahan, haetaan veks Pohjolasta.
Silloin Lemppari lupasi, tulen meggeen jeesaamahan,
roudaamahan kolmanneksi. Väiski otti Lemminkäisen,
kolmanneksi karbaasiksi. niin pääs lieto Lemminkäinen,
heebo riski ja roteva, meggeen Pohjolan redulle.
Mukana toi botskin laidan, rannikolla flöidaamansa.
Kysyi siltäVäinämöinen, :Miks toit laidat meggessäsi,
onhan laidat botskissani, sopivasti painoakin,
jätä laita laiturilles.” Vastas siihen Lemminkäinen:
”Ei vara venettä kaada, tuki botskia tuhoa.
Pohjolass on korkeet foogut, blosis laitoja kysyvi,
keulaa rassaa vastatuuli.
Sanoi vanha Väinämöinen: ”Siksi on mun botskissani,
keula jerkusta bygattu, duunattu teräs tukia,