Usarissa oli sellanen staili, et yleensä viis kundii tai gimmaa staijas yhtäaikaa opissa. Sit ku vanhin valmistu, niin tsögattiin uus.
Tää hierarkkia oppipoikien kesken oli vetin tiukka. Sen hiffas siitäki, ku kaks nuorinta oli ne, ku joutu usein tsupeille. Ja sit joka aamu, ku ne tuli duuniin, niin niitten duuniin kuulu starttaa skrivaa handelilistaa latomon jengille.
Nää ulosoppineet tilas tsieguraa, mölkkistä litran flindoissa, sämpylää, juustoo ja kaikkee mitä sit safkiksella skruudattiin. Sit yks Suli, vanhempi jäbä, oli ihan hinkuna etikassa tsimmaaviin nahkiaisiin. Nää nahkiaiset oli snadisti kuvottavii. Sit minnaan, et kerran, ku Karjakunnan lihahandelissa oli joku nuori kundi treenaamassa, se luuli, et tää nahkiaisten yksikköhinta oliski kilotaksa, niin roudattiin Sulille puolkiloo näitä ällöjä. Kundi heitti parissa minsassa nää koobrat magaansa.
Elannon myymälä, foto: helsinginuutiset.fi
Sit nää, kaks nuorinta oppipoikaa, starttas dallaan bulin korin kera, Yrjönkartsan mölkkishandeliin. Siitä sit, jos oikein minnaan, niin Annankartsalla staijaavaan Karjakunnan lihahandeliin. Siitä sit samalta kartsalta löytyvään Elannon sekatavarahandeliin.
Nää latojat kyl vannotti meitä kundeja, et jos ne vaik tilas jollain fyrkkamäärällä tsieguraa, et me kans slumpattais se määrä. Ne ku oli ihan saletissa, et me niinku kehrättäis hakuliksaa tällai niitä kusettamalla. Ne taiski kyl olla oikeessa.
No, tän handeliredun kesto oli aina ollu yks timma. Mut kaikki jotka oli tätä reduu joskus duunannu, kyl tsennas, et puolki timmaa ois riittäny. Et saatiin tää timma kuluun, niin jouduttiin stondattiin, tän bulin safkakorin kera Lönskän ja Annankartsan kulmassa ennen ku pysty dallaan takas latomoon. Joskus stikkas snögeegi tai oli frysis, mut saavutettuu etuu ei mokattu.
Jaakko Koroma