Maailma pitää yleensä saada valmiiksi aina ennen seuraavia kuntavaaleja. Nehän ovat huhtikuussa 2017.
Julkisuudessa on puhuttu paljon pormestarimallista, mutta todellisuudessa koko kaupungin organisaatio on pantu uusiksi. YLEn radiouutisissa kerrottiin, että useat virkamiehet jäävät ilman työtä, mikä oli kovin kummallinen tulkinta. Eiväthän opettajien, lääkärien tai rakennusmestarien työt organisaatiouudistuksen takia mihinkään lopu! Asiaa kommentoinut poliitikko selitti, ettei ketään sanota irti, mutta monet joutuvat tyytymään hierarkiassa aiempaa alempaan paikkaan. Totta, sillä pormestarimalli tuo yläpäähän uuden hierarkiatason: päätoimiset pormestarit ja kansliapäällikön, jolle virkamiesvalta keskittyy. Kansliapäällikköä valitaan parhaillaan.
Uusi hallintosääntö kuulostaa kuivalta juridiikalta. Todellisuudessa se määrittää tarkkaan valtasuhteet ja kaupunkipolitiikan painotukset. Eniten valtaa saa kaupunginhallituksen uusi elinkeinojaosto. Halutaan siis ajaa ensisijaisesti elinkeinoelämän – ei esimerkiksi asukkaiden, hyvinvointipalveluiden ja opetuksen tai ympäristön etua.
Ei kukaan kyseenalaista elinkeinoelämän keskeistä merkitystä kaupungin menestykselle, taloudelle ja työllisyydelle. On kuitenkin kohtalokasta, jos päätöksentekoprosesseihin pedataan ohituskaista yhdelle näkökulmalle, joka sivuuttaa kaikki muut. Pahimmassa tapauksessa tulemme näkemään joka vuosi uuden, taitavasti lobatun ”investointihankkeen” nousevan Töölönlahden rannoille.
Jo vuosikausia on työstetty vuoteen 2050 tähtäävää yleiskaavaa, jonka kaupunkisuunnittelulautakunta hyväksyi yksimielisesti kesäkuussa. Valtuustoon se tulee nyt syksyllä. Yleiskaavan tarkoitus on varmistaa, ettei kaupunkia rakenneta sattumanvaraisesti vaan syntyy järkeviä kokonaisuuksia. Julkisuudessa yleiskaavasta on käyty kipakkaa keskustelua, jota faktat eivät aina ole turhaan rasittaneet. – Ei muuten ole sattuma, että yleiskaavoituskin olisi haluttu siirtää aiemmin mainitsemani elinkeinojaoston peukalon alle.
Länsimetron testausten vaatima aikalisä on aiheuttanut aiheellisen myrskyn. Kukaan ei ole vielä saanut yksiselitteistä raporttia siitä, mikä meni pieleen. Päättäjät ovat jo tilanneet perusteelliset selvitykset. Vasta sitten tiedetään, kenen päätä on syytä vaatia vadille. Pitää ihmetellä, miten on mahdollista, etteivät aikataulut pysyneet hankkeen rakennuttajakonsultiksi palkatun asiantuntijafirman näpeissä ja että se näyttää pantanneen tietoa viivästyksestä.
Metrokeskustelun varjossa on tehty päätöksiä seuraavasta suuresta raideliikenteen investoinnista, Raide-Jokerista, joka sekin on Helsingin ja Espoon yhteinen hanke. Sille antoi kuitenkin hyvää potkua valtion lupaus osallistua kustannuksiin. Pikaraitiotie vie Itäkeskuksesta Leppävaaran kautta Otaniemeen ja Keilaniemeen. Se on alueen ensimmäinen kunnon poikittaisyhteys, jonka varrelle voidaan rakentaa asuntoja, työpaikkoja ja palveluita kymmenille tuhansille ihmisille.
Kaupungin oma asunto-ohjelma oli valtuustossa keväällä. Asuntopolitiikka, jos mikä, on todellista elinkeinopolitiikkaa. Ellei ole riittävästi myös edullisia vuokra-asuntoja, eivät pääkaupungin pyörät pyöri. Vuosittainen asuntotuotantotavoite nostetaankin asteittain seitsemään tuhanteen. Siitä viidesosa on valtion tukemia kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Viime vuosina tuotantoluvut ovat liikkuneet neljän tuhannen tienoilla. Hintojen nousu on valitettavasti merkki myös siitä, että kysyntää riittää.
Kaarin Taipale, töölöläinen kaupunkitutkija
