Runopro-klubin tapaaminen alkoi karmivissa merkeissä. Dekkaritila oli unohdettu varata. No, onneksi se oli kuitenkin vapaana ja saimme sen hoidettua kirjastossa paikan päällä.
Paikalla oli tietenkin runoihmisiä. Taidetta ja runoja, mikä sen parempi yhdistelmä. Keskustelun aiheet lähtivät liikkeelle giljotiinista ja keskitysleireistä. No, mutta lopulta päästiin kuitenkin tärkeimpään asiaan, joka oli tietysti runojen lausuntaa ja niistä puhumista. Mitkä ovat kauneimpia runon aiheita? – Rakkaus, kaipuu ja sydänsuru tietenkin. Toisaalta historia, uskonnot, sodat kirvoittavat aina uusia ja vanhoja runosuonia sykkimään.
Foto: Mira Mink
Runoilijan työkalua unohtamatta -pienen muistikirjan kantaminen mukana. Runojen kirjoittamisen kannalta merkittävä suuripieni asia.
Mikä tekee runot hyviksi? Tunne vai kahvikupin äärellä ajattelu. Ja tietenkin mainitsematta jättämättä Slangi-runot, joissa kuulee puhutun kielen kauniit sanat runoiksi yhdistettyinä.
Omien runojen ulos kertomisen vaikeus pohditutti myös. Julkaisenko nimimerkillä? Tuntuuko se helpommalta tavalta, jos runot ovat hyvin henkilökohtaisia kirjoittajalleen. Onko se runo nyt valmis? Voinko lukea sen muille?
Tärkeänä havaintona keskustelussa tuli esiin se, että runojen kirjoittaminen on myös terapiaa, yksi tuottava terapiamuoto. Nimitetään luovaksi prosessiksi, joka edesauttaa tunteiden purkamisessa, asioiden tuottamisessa mielessä. Tullako paremmaksi ihmiseksi vai mieleltään terveeksi?
Kirjoittava ihminen on yksin kirjoittamisensa kanssa. Tajuaako vaikkapa uusi poikaystäväni tämän?(Mira miettii välilauseessa)
Laulujen sanat ja niiden kääntäminen kuuluivat myös runoillan jutun aiheisiin. Mm. hassuilla laulujen sanojen käännöksillä Lasse nauratti meitä muita. Ja niistä tullaan puhumaan vielä ensi kerralla paljon enemmän, sillä se valittiin seuraavan runoillan teemaksi.
Nämä runoni syntyivät illan tunnelmasta..
I
”Kuuton yö
Täydentymättömät haaveet
Huutavat mielihullut
Jännityksen väreet
Laukkaavat hevoset
Näitä koet vain tarinoissa
Ja hurjissa runoissa
II
Kauhun ja iljetyksen välimaasto
Haavoittuneet sydämet
Puhuvat ja kuiskaavat menetetyistä muistoista
Ohitetuista tunteista
Kidutetuista ruumiinosista
III
Jäätynyt maa
Mädäntynyt liha
Repaleiset vaatekappaleet
Veriset jäljet
Ruhjotut luut
Sikin sokin
IV
Kuopan reunalla ikuinen odotus
Armon kaipaus
Toivottomuus
Elämän kirjon välähdykset
Suljettu aavemaisen portin taakse
Portin, joka johti mielenrauhaan”
-miramink-
Teksti ja runot: Mira Mink