Usarissa oli stydi luottamusmiesjenggi. Demarit, kommarit ja stalinistit. Tää jenggi eli omaa, suljettuu eloaan. Sama poppoo vuodesta toiseen. Jatkuva, keskinäinen fragis päällä. Ja nää Usarin duunimestan normaalit häslingit, oliki sit liian snadeja keissejä, et niille ois födannu hinkuu ja intoo, niitten handlattaviks.
Stallarit varsinki, funtsi niitten revoluussonii, jota ne bulisti venttas. Tää universumin nyya omatunto, raivos tän Chilen juntan touhusta silleen, et ne väsäs tiukan nootin ja stikkas sen menee, et ”Usarin valistunu duunarijenggi, dumaa tiukasti, tän Allienden murhan ja vaatii Marksismi-Leninismin linjan, välitöntä palautusta Chileen”.
No, meitsi kyl uteli sit joskus, ihan påskoj, näiltä kundeilta, et jannut hei, onks toi Pinochetti skulannu ja kaveerannu, et sorry kundit, jos teille tää snadi kahina, duunaa klesaa. No, sit heti hokasin, et niitä snadisti tää tutti. Sit myöhemmin, sainki vinkkii, et ne oli pamlannu, jossain niitten juitsuissa, et tää Jaska, on yks vitun luokkapetturi ja sille tarttis läiskästä ikuinen porttis, mihinkään luottamusduuniin.
Joku mun ikänen, varmalla vielä minnaa, et Usari meni laittomaan streikkiin 70-luvulla, kolmeks viikoks. Tää oli skäfästi, ku mun 75 kilon punttilyftis, josta oon joskus skrivannu, et joku juitsu, ku häippäsee handuista, niin se skujaa ku stoke, omaa spiidiään, ilman kuskii. Mä tsennaan tän jutun, varmalla aika hyvin, et mistä se kaikki starttas ja miten. Mut se onki, sitte toinen juttu, sano Kiplinki.
Jaakko Koroma
