Renska, Mussan ja Oksasengartsan kulmassa, oli eka rautahandeli, missä meitsi pikkukundina, duunas handelii. Sit tää Rake staijas Mantskun ja Bulevardin kulmassa, Erottajalla. Nää Speden legendaariset sketsit näistä handeleista ja myyjistä oli ihka salettii kamaa jo silloin.
Renskalla Tölikässä, staijas sellasii snadeja lodjuja koko tän handelin takaseinä. Sit nää myyjät kletras tikkailla tsögaan spikuu, ruuvii, pulttii ja mutskuu, näistä lodjuista. Moni kyl suosi mieluiten romiksii. Minnaan, et 50-luvulla, Itämerengartsaa reunusti pitkä, buli feduaita. Tän aidan takaa pysty hiffaan kaiken laisii romubisneksii, ku treenattiin tsiigaa aidan holeista sinne ineen. Sieltä pysty kans slumppaan feduu, lautaa ja koolinkii.
Sit tää Köyhän Miehen Stokka, Pikku Huopalahdella, tais nauttii buleinta suosioo romiksista Stadissa. Siltä pysty tsögaan joka bilikaan ja vaik tvettausmasinaanki, varaosii. Minnaan kyl, et joutu ite tsiduleeraan omaan fiudeen sopivaa osaa, karmeen kaaoksen keskeltä. Sit tää niitten kamojen bungaaminenki oli yhtä vetin lottoo. Ei staijannu hyllyissä mitään hintalappuja. Ei kans ollu mitään kuluttajasuojii, eikä parin vekan takaisintuontitsargoo.
Nyt on kaikki niin iisii. On Olssonnii ja Starkkii ja K-rautaa ja muitaki tällasii handeleita. Ei tartte ku kysyy, niin nää nuoret kundit ja gimmat valistaa, mistä hyllystä, vanha jäbä pystyy hiffaan sen kaihoomaa kamaa. Mut on silti ihan kliffaa, et on saanu elää sitä vanhaa nastaa aikaa, ku ei kaikki juitsut ollu tietsigan takana. Eiks jebulis.
Huawei Jaska