Pikku-Pave (osa 3)

Meillä oli tänään 17.4.1967 päikkärissä yks tosi kumma äijä. Se oli niiku taikuri. Mä luulen kyllä, että se oli ihan oikee taikuri vaikka Hara sanoi, että se fuskaa. Mä sanoin sille, että itte se fuskaa kun noin snadikin. Se tempas mua nyrkillä lärviin, mut ei se tuntunut paljon miltään ku se on niin snadi. Ja heikko. Mä sanoin sille, et se ei pysty edes kärpästä delaa. Se iski taas ja mä sain raivarin. Mä futasin sitä munille ja kaadoin Haran maahan ja sit mä tsittasin sen päällä ja käskin sen pyyttää armoo. Mut ei se pyytäny. Se vaan skriinas, eikä sen suusta ei tullut yhtään ääntä.

Mä meinasin taas ruveta raivoomaan kun Eeva-täti kiskas mut Haran päältä. Täti veti mulle litsarin ja se sattu. Mä melkein rupesin spiidaa, mut sit mä huusin sille et se on ihan dorka. Mä sain taas litsarin ja nyt multa kyllä pääs tippa tai pari ögasta, mutta mä en spiidannut. Sit se käski mun pyytää Haralta anteeks, mut mä sanoin sille Haran aloittaneen. Se karju mulle, että turpa kii ja pyydä Harrilta anteeksi. Mua otti päähän ja mä sanoin sille, et miten mä voin pyytää anteeks kun mun turpa on kiinni. Mä sain litsarin.

Mä funtsin, et ehkä on parempi pyytää Haralta anteeks, ennen ku toi hakkaa mut pieniks paloiks. Mä sit pyysin, mut samalla mä näytin salaa Haralle silleen, et vedin niiku handun kurkun poikki. Se snaijaa, et mä tapan sen kun päästään täst mestast veks.

Mä jäin tänään ilman jälkkäriä, mut ainakin mä sain tsiikaa sen taikurin jutun. Se taikuri pyys mut sen luo jeesaamaan sitä. Mä menin. Mä en snaijaa miten se taikuri sai mun ahterista sen egun? Mä oon ihan varma, etten hiffannut mitään, vaikka se egu oli tosi buli ja mulla oli byysat jalassa.

Se käski mun pyllistää ja sanoo “kot kot”. Mä sanoin sille et pyllistä itte, mut se katso mua niin, että jos mä nyt en pyllistä niin se taikoo mun perseestä virtahevon. Enkä mä halua mun perseestä virtahepoa. Mä pyllistin.

Mä katselin sen taikurin touhuja ja funtsin siitä itselleni hommia. Olis tosi kliffaa taikoa jäniksiä ja fogeleita kotsasta ja sahata gimmoja kahti. Eeva-tädin sahaisin kahdesta kohtaa: mahasta ja kaulasta. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

Se teki varmaan sata temppua, mut mä toivoin, et se tekis sellaisen taikuritepmpun jossa Eeva-tädistä ja Harasta tulis sammakkoja. Mä voisin sit ampuu niitä mun ritsalla.Jätin Haran henkiin, koska se on Repen broidi, eikä se taikajimmikään muuttanu sitä sammakoks. Eeva-tädin hoitelen sitten kun olen vähän bulimpi.

Mutsi tuli hakeen mut himaan ja Eeva-täti meni juoruun sille, et mä olin muka ollu kauhee pentu tänään. Juoruämmä! Mutsi kilahtaa helposti ja se tsiikas mua ja mä hiffasin, että himassa flaidataan. Mä studasin tosi paljon kun mentiin himaan.

Mutsi ei bamlannut mitään koko matkana. Mä päätin, et ku päästään himapitskulle, niin mä lähden haneen. Mutsi varmaan hiffas, mitä mun kupolissa rundaa joten se tarras mua niskasta kiinni enkä mä päässy haneen.

Himassa se ei bamlannu mitään vaan rupes lämmittämään kattilassa vodaa ja funtsin, että se sulattaa tervaa ja kaataa sitä mun päälle ja sitten se sleppaa vielä höyheniä, niin kuin länkkäreissä duunataan. Ainakaan se ei hirtä mua koska meillä ei ole hirttopuuta. Mutsista ei koskaan tiedä, mitä se duunaa, mutta ei se ainakaan ennen ole mua uittanut tervassa. Tai hirttänyt.

Mutsi teki kaakaota ja antoi freesejä munkkeja joita se oli slumpannu Ehosta. Mä olin ihan, että miks? Eiks se olekkaan mulle raivona tai hakkaa mua pieniksi paloiks? Mutsi sanoi, että se Eeva-täti on välillä ihan dorka ja on hyvä, että mä pidän puoleni. Mä en snaijaa, miksi se mulle niin sanoi, mutta kaakao ja munkki oli tosi hyvää.

Mun mutsi on tosi kliffa

Hannu

Julkaistu: Kirjoitti:

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *