12.5.1967
Tänään oli taas flakupäivä ja funtsin jo et pitää todella opetella kaikki
flakupäivät ulkoo, sillä niistä on tulossa oikeita farsseja päikkärissä. Se alkoi sanoilla: ”tietääkö
Pauli päivän liputuksen syytä?” Ajattelin, että ei hemmetti, miks se ei kysy vaiks
Timpalta tai joltain muulta välillä, mut sanoin: ”J.V Snellmannin ja suomalaisuuden päivän
vuoksi. Äijä oli finskien kielen ja markan faija. Se födas sveduissa ja delas Kirkkonummella,
joka on lähellä meidän landea. Sit se budjas Kuopiossa ja jossa se skirvas slämyjä.”
Eeva-täti veti muutaman kerran henkeä ennen kun frokas tietolähteeni perään. Sanoin,
että kun hiffasin flakut salossa, niin sprinttasin takas himaan frokaamaan faijalta, et miks.
Mä arvasin, että joudun tänään tavalla tai toisella kuseen, joten parempi fiksuudesta ku
tyhmyydestä.
Arvasin.
Eeva-täti frokas sitten, et mistäs Snellman tunnetaan nykyisin? Miten niin
nykyisin? Tietenkin siitä, et se on meidän kielen ja fyrkan faija. Eeva-täti smailas kierosti ja
arvasin, et mun pitäsi tsennata jotain muutakin. Sit se frokas muilta skideiltä, et tsennaaks
ne, ja tietty kuus tai seitsemän handua nous stondaamaan. Lanttuaivo Leena, joka on vasta
viis, pamautti, et Snellman stondaa huntin setelissä. Eeva-täti käänty muhun päin ja
bamlas virnistäen, et jopa viisvuotias tsenaa paremmin ku seiskavuotias. Kaikki rupes skriinaa,
mut sit mä lohkasin, et tsennaaks Eeva-täti, mikä jobi Snellulla oli finskien parlamentissa?
Eeva-täti paukautti suoralta handulta et se oli ollu pressana. Kaikki gubbet seteleissä
on entisiä pressoja.
Valistin sitä sanomalla, että Snellu oli senaattori ja dirika jossain valtionvaraintoimikunnassa,
jossa se vastasi kansallisesta budjetista. Se on sitten ainoo gubbe tuohessa,
joka ei ollu pressa, pitäishän Eeva-tädin se tsennata.
Taas koko jengi skriinas, mut nyt Eeva-tädille, joka tsittas pallilla ku brankkari.
Funtsin et kohta vislataan peli poikki ja Pave dallaa nurkkaan stondaamaan. Niin ku
menikin, mut ilman litsaria. Näsäviisaus on tuomion syy.
Kaikki muut rupes duunaamaan mutsinpäivän lahjoja, mut mä jouduin stondaa
nurkassa. Frokasin Eeva-tädiltä et mitä mä sit roudaan mutsille bunkkaan sundisaamuna
jos en saa tulla messiin väsäämään kortteja ja haitarikanoja. Eeva-täti käski antamaan
vaikka satasen, jossa stondaa mun paras frendi Snellu. Frokasin et onks se mun
syy jos mä tsennaan tollaset jutskat ja se ei? Se ei sanonut mitään. Sanoin sitä dorkaks ja
sain litsarin. Nyt aamu oli täydellinen.
Himassa kerroin mutsille snelluhärdellin ja mutsi sai hepulin. Mä en koskaan
vasikoi, mut tänään funtsin, et Eeva-täti oli ollu niin dorga, et se piti narauttaa. Funtsin, et
aamulla mutsi käy ripittämässä sitä, mut sen pää sauhus niin, ettei se pystynyt relaamaan,
vaan etsi luettelosta Eeva-tädin numeron ja skulas sille himaan. Mutsi huusi suoraa huutoa
muutaman minsan ja sit se kuunteli ja skriikkas taas. Mutsi tsennaa, et mä oon ollu jo
pitkään Eeva-tädin leegoissa, mut nyt mutsi huus puhelimeen, et Pavella on kuukausi
päikkäriä jäljellä ennen kesistä, ja et jos se kuulee yhdenkin sanan, et mua on vedätetty,
niin se vetää Eeva-tätiä lättyyn. Mä snaijaan, et sen se vois tehdäkkin ja myös tekis, ja
snaijaan myös, et Eeva-täti snaijaa sen kans.
Mun mutsi! Se on niin paras.
Paras jutska kuitenkin päivässä oli faija, joka tuli duunista kaksi pelastusrengasta
ja kolmet pelastusliivit messissä. Se bamlas, et niitä on sit käytettävä. Lupasin ja
painuin Repelle. Repen systeri Meku, sano et Repe on sen mutsin kanssa jossain stadissa
ja tulee vasta myöhään. Menin Jyvälle, eikä sekään ollu himassa. Funtsin, et kiva homma,
ekaks venataan pelastuskamoja ja sit ku saadaan, niin jätkät on haihtunut. No, ei me
skönelle varmaan muutenkaan oltais menty, ku oli niin mälsä ilmakin.
Faijan kanssa funtsittiin, et mitäs mutsille duunais äitienpäivälahjaks ku jäi
päikkärissäkin tekemättä hanurifogeli. Jotain omatekemää se vois olla. Kekkasin, et käydään
slumppaamassa koottavat pienosmallit ja faija innostu. Tsörattiin stadiin ja mä otin
Revell B-17F pommikoneen ja faija otti Brewster B 239 Buffalo potkurikonehävittäjän.
Ilta me duunattiin niitä ja sanottiin mutsille, et me duunataan yllätystä, eikä se
saa tulla kurkkimaan. Vähän ihmeteltiin faijan kanssa, ku se jätti meidät rauhaan. Mutsi on
ku skidi. Se ei kestä venaa yllätyksiä, vaan sen pitää saada tsennaa ne etukäteen. Faija
lupas roudata valmiit koneet Jeeppiin jemmaan, ettei mutsi ongi niitä esille.
Duunattiin kaikki maalit ja kaikki viimpan päälle ja mutsi vaan duunas omiaan
olkkarissa. Sit ku oltiin saatu koneet valmiiks, niin faija lähti roudamaan niitä bilikaan. Mutsi
oli kärppänä mestoilla ja frokas reissun merkitystä. Faija piilotteli paketteja selkänsä
takana ja sano menevänsä tsekkaan ölyt fiudesta. Mutsi arvas sen metkut ja kun se hiffas,
ettei se pääse kyyläämään paketteja ennen sundista, sen olemus muuttu sillä sekunnilla.
Loppuillan se kiukutteli kaikesta, mut me tsennattiin miks, eikä lähdetty sen fiiliksiin messiin.
Huomenna se olis ihan cool. Tai ainakin luulen niin.
Hannu Seppä
