Kun vakituinen koulunkäynti loppuu, alkaa aika, jossa jokainen vastaa opiskelustaan itse. Siis, sitä pitää juhlia. Perinne alkoi 1800-1900-lukujen vaihteessa, ei juhlimalla, vaan arvokkaasti ja jännittäen, sillä silloiset abit matkusti Stadiin, jossa 1920-luvun alkuun asti piti suorittaa yo-tutkinnon suullinen osa yliopistolla. Tutkinto oli samalla yliopiston pääsykoe. Vuonna 1920 ylioppilaaksi valmistui n. 1000 nuorta, tänä päivänä vuosittain n. 35000.
Sit kun 1920-luvulta lähtien yo-koe oli mahdollista suorittaa omassa lukiossa, alkoi abien esiintymiset omilla paikkakunnilla ja kehittyä nykyisiin penkkariperinne muotoihin. Abit kokoontui penkkariajelujen jälkeen yleensä paikkakuntiensa huviloille tai rafloihin, joissa abi-ikäiset pääsi ekaa kertaa snadisti ottaa tuntumaa alkoholiin.
Nykyään niin yleiset karkit, tuli messiin vasta kriigun jälkeen, 50- 60-luvulla. 1970-luvulla penkkariajeluun tuli uusii piirteitä, kun jengi hiffas, et yo-tutkinto ei enää ollut tae enää mistään/mihinkään. Penkkarikuorkkien lavojen reunoihin tuli rankkojakin vitsejä ja herjoja työttömyydestä ja syrjäytymisestä. Mitä huonommat ajat, sitä enemmän penkkariajelut muistuttaa mielenosoitusta.
Helsingin yliopiston dosentti Helena Saarikoski on duunannu väitöskirjan penkkariperinteestä: Kouluajan kivoin päivä: Folkloristinen tutkimus penkinpainajaisperinteestä julkaistiin vuonna 1994.
Penkkariajelut Stadissa starttaa tänä vuonna Kaivarin Merisatamasta to 12.2. klo 13 ja rundaa tuttua perinnereittiä ydinkeskustassa, parhaat mestat on Kauppatortsan höörnassa ja Pohjoisespalla. Penkkakuorkit skujaa reittiä: Ehrenströmintie – Laivasillankatu – Eteläranta – Pohjoisesplanadi – Lönnrotinkatu – Hietalahdentori – Bulevardi – Yrjönkatu – Uudenmaankatu – Erottajankatu – Eteläesplanadi – Eteläranta. Reitti kierretään kahdesti.