Ajattelin skrivata muistikuvia ajoista kun olin skidi. Kun synnyin oli huutava asuntopula ja perhe budjas kait vähä siellä sun täällä. Muutot oli varmaan iisejä kun ei ollu liiemmälti roinaa rontattavana.
Mutsi kerto, et jossain vaiheessa budjattiin Granissa, ravintola Stellan yläkerrassa. Ekat mielikuvat on Krunikasta Marian- ja Liisankadun kulmasta. Tsilarin kämppä oli pihatason alapuolella niin, että kesällä piti lämmittää kaasuhellaa ettei matot ois homeentunu.
Pitskussa oli vaja, jossa yks pariskunta piti torikärryjään. Ne blisas egui torilla. Niiillä oli vakkaripaikka lähellä keisarinnankiveä. Täti, joka oli Pukevassa duunissa, roudas niille tyhjiä lasitölkkejä, mihin sai stikata braganneet egut, joita blisattiin sitte alennuksella.
Tsöken fönarista oli näkymä naapuribygen pitskulle. Sitä kautta kulki SF:n porukka studioille. Ottaa pannuun kun en ollut sillo vanhempi. Ois tullu nähtyä sen ajan filmitähtiä iso liuta.
Mutsi kerto tapauksen kun se oli kuullu kartsalta karseeta mekkalaa. Oli menny tsiikaamaan ja siellä romaninainen juoksi pakoon. Faija oli huutanu mutsille, et tuu sieltä fönarista heti veks, eksä Siiri Angerkoskea tsennaa. Mutsi vaan kerto. Ois kliffa tsiikata toi filkka. Meitsikin teki ekan esiintymisen valkokankaalla. Filkan nimi oli Nukkekauppias ja kaunis Lilith. Siinä pennut braijaa pitskulla. Meitsi on kyllä taustalla kärryissä eikä jumalainen feissini näy. Mut silti. Provikoita vaan ei oo näkyny. Jälkeenpäin kävin tsiikaamassa mestoja ja hiffasin et kyllä se pitsku, johon oli mahtunu mun silloinen maailmani, oli kutistunu.
Sit flytattiin Hietsikkaan. Faija oli edelleen tsilarina ja kämppä oli pihan perällä. Se oli bygen ainut budjauskämppä kaikki muu oli byroota. Hietalahdenkatu 8. Pistivät jokin aika sitten hela bygen remppaan. Ei jääny ku kantavat rakenteet ja enää ei oo ainuttakaan byroota. Pelkkiä kämppiä. Uusia. Taitaa olla jokunen vielä blisaamatta.
Paras mielikuvani on keskiviikot kun Aku Ankka tuli. Sen avulla opin enne skolea lesaamaan. Sain fyrkat handuun ja läheiseen lelu- ja lehtihandeliin tsöppaamaan. Siinä handelissa oli pöytävitriinit, joiden alle kaikki kliffa oli södesti aseteltu. Lähistöllä oli melkein kaikki mitä tarvittin. Sekamaatavarakauppa, josta tsöpattiin tsufet. Ne jauhettin totta kai paikan päällä. Handelin döfis oli omaa luokkansa. Vakuumipakkauksia ei tsennattu vielä ja döfis oli sekoitus kaikkia mausteita. Mutsi marmatti aina, että maustepurkit oli knafteja. Nallekarkit oli sen päivän in. Vieressä oli kemikalio, mistä sai myös salmiakkijauhoa. Kalevan- ja Hietalahdenkadun hörnassa oli Elannon handeli. Tonkalla haettiin mjölkkis ja smöre oli tietty irtotavaraa.
Hietalahden kauppahalli 50-luvulla
Siinä olikin melkein kaikki, paitsi Ehon tyttöjen leipomo, kutosessa. Sillä oli omat uunit, jotka lämmitettiin koivuhaloilla. Asiakastilaan mahtu kolme naperoa tai kaks frouvvaa. Suurimpia nautintoja oli tuore, rapea ranskis, jonka päälle Hietalahden hallista tsöpattua hepan lihaa, joka oli niin ohueksi slaissattu, et melkein näky läpi. Hagiksen hallista saa muuten vielä. Ennen tsöpattiin hepoa. Nyt taitaa olla pollarit paikalla, jos kysyy hepoa.
Pentti Laine