Varmalla jengi tsennaa tän meitsin väitteen, et jos oot staijannu vuoskypät samassa duunimestassa, niin nää sun duunifrendit tsöraa ittensä bulisti läheisemmiks ja tutuiks, ku vaik noi sun sukulaiset. Meitsihän skrivas jo nuorena kundina, nimmarin oppisopimuspapruun Uuden Suomen, alias Suomen Kirjallisuusseuran Kirjapainon latomossa 1959.
Niinku mun eka ja sikski kait paras vaiffi ikuna, usein valistaa mun frendeille, et ihan kliffa hemmo tää Jaska, mut se on snadisti, ku toi Kalle Päätalo, et jos sen tarttiski vaan selittää, ihan skäfääki juitsuu, niin ennen ku se pääsee tän kupletin pointtiin, niin jengi kyl starttaa huokaan jo monta kertsii, tota hohhoijaa.
Niin, nyt sit. Oon skrivannu Usarin minnauksissa monista snadeista legendoista. Ainaski mun frendit, on liianki bulisti kuulleet, yhestä Pikku Penasta. Tää kundihan meni giftikseen vasta viiskymppisenä, ku sen mutsi oli delannu. Tää Penan mutsi, niinku sit Penaki oli käsilatojii. No, tää mutsi, oli kuulemma ollu styrkatahtonen tantta. Penan kasvatus oli joteski ollu tylyy, Pohjois Korean stailii.
Tää stoori ois lyhkäsesti ollu tää. Et, joku jengistä ku on udellu, et mitä sä treenaat selittää tällä, et sit meitsi heräs, ja laski kissan ulos. No minnaan vieläki ikuisesti, ku joku kaveeras jotain, Penan mielestä flöitti saagaa, niin Pena lysnas bolla kallellaan kundin vuodatusta ja sit, ennen ku tää kundi pääsi ees finaaliin, totes tän ikivihreen lauseen: SIT SÄ HERÄSIT JA LASKIT KISSAN ULOS.
Huawei Jaska
