Olin aika skidi, kun mutsi ja faija osti maapaikan Tuusulasta.Tarkotus oli hankkia lisäsafkaa. Raiskio oli ollu kesannolla.Pakettipeltoja ei siihen aikaan tsennattu. Toukokuun vikan päivän toimintasuunnitelma vuosittain oli selkee. Ensteks spettarit skolesta, sit karvariin ja sit pakulla böndelle. Karvari, joka oli lähellä Ruoholahdenkadun ja Hietalahdenkadun hörniä, ties aina venaa meitä. Pennuilta ei tieteskään kysytty, haluuks ne landelle vai ei.
Mutsi oli terveysintoilija ennenku joku muu keksi sen. Aina piti olla jotain rehuja safkattavaks. Huippu oli se et aterialla sai valkata ottaaks puolukkahilloa vai kalanmaksaöljyä. Kumpikin äklötti. Puolukasta on sanottu et se ois maailman upein marja maailmassa. Mut meitsi tarttee liikaa vodkaa blandikses et se menis alas !
Landemestaan oli bygattu snadi tönö, jossa budjattiin, bastu, pukuhuone ja huone. Siskonpeti oli pelkkää arkea. Hyvin tultiin toimeen kuiteski. Mun nykysessä lukaalissa, jossa budjaan yksin, on enempi neliöitä ku siinä tönössä ja mul on sentään sisähuussi vielä. Arki landella oli kasvimaan perkausta ja arkirutiineita. Isobroidi ja systeri teki styrkemmat duunit.Mä tein lähinnä safkat. Olin oppinu tekee safkaa siitä asti kun näin paistinpannun reunan yli. Mä opin käyttään kiillotuskonettakin heti kun kädet yls kahvoihin, kun mutsi kävi steedaamassa. Siitkin oli hyötyä myöhemmässä vaiheessa kun olin Servillä siivoustyönohjaajana. Pystyin näyttään pystynokille miten duuni tehdään.
Joskus alkuaikoina landella vieraaks tuli isotäti, jolla oli landemesta ihan lähellä. Sillä oli korissa södesti puurolautaset oikeen voisilmien kans. Se oli funtsinu et meidät avuttomat stadilaiskersat oli jätetty yksinään ilman safkaa. Tarjos mut joku sano sille et nyt ei oikeen maistu kun ollaan just safkattu tillilihaa ja perunamuusia. Ei käyny enää sen jälkeen tarjoomassa safkiaan. Sillon purkkitilliliha oli parasta mitä ajatella saatto heti nötkötin jälkeen. Egut ja mjölkkikset tsöpattiin suoraan paikan päältä. Ekaa kertaa eläissäni maistoin vastalypsettyä maitoa. Muisto säilyy edelleenkin karvaana mielessäni. Ihan varmasti oli pästoroimatonta ja homogenisoimatonta. Mutsi kaapi aina kermat päältä muuhun safkiksen tekoon. Niit egui kaipaan vieläkin. Oli ne ihan eri makusia ku nykyset ns vapaana dallaavien tipujen.
Faija ymmärs ekologisen taloussysteemin enne ku joku oli hiffannu sen. Kaikki eloperänen meni kompostiin. Myös veeseen alustat. Se oli hyvä pohja kurpitsoille. Syksyllä tehtiin kurpitsasalaattia, paljon.
Faija yritti ansaita joutomaalla yhtä sun toista. Pari vuotta viljeltiin papuja. Niitä sit blisattiin. Faija oli tehny diilin muistaakseni Pauligin kanssa. Kerran linja-autossa rahdattiin niitä pahvilaatikoissa Skattalle, missä kehiteltiin pakastevihanneksia. Homma ei toiminu ja faija päätti siirtyä vehnään. Ostettiin seipäät sun muut. Kun faija makso aurauksista, kylvöistä sun muista, niin persnettoahan siitä tuli. Saatiin kuiteski omat vehnäjauhot ja mutsin tekemä pulla oli vailla vertaansa.
Faijan synttärit oli kuudes kesäkuuta ja se oli perinteinen pottujen istutuspäivä. Inhosin sitä. Sillon ekaa kertaa eläissäni näin hepan ihan oikeesti. Faija sano et sä ohjastat nyt. Inhosin sitä kaakkia ja tunne oli varmaan molemminpuolinen. Se köntys piereskeli ja pysähty sillo ku sitä huvitti. Joskus tuli räntää ja faija huus että se koni on vuokralla et duuni pitää tehdä loppuun asti. Niillä potuilla maksettiin osittain perheen eka telsu.
Joskus tuli kadehdittua skolefrendejä, jotka oli ollu kesäsiirtoloissa tai muissa. Näin jälkeen päin funtsien oli se antoisaa aikaa. Landella kaikki naapurit oli maanviljelijöitä. Opin lypsämään lehmiä, heinätalkoissa tuli oltua jne eikä ne naapureiden samanikäiset kersat karsastanu meitä ollenkaan. Fisustaminenkin oli ihan samaa ku Hietsikan satama-altaassa sillä erotuksella et mutsi hyväksy ne fisut skruudattavaks. Tällä snadilla stoorilla yritn kertoa vaan sen et landepaukun ja stadilaisen ero on yhtä selkee ku veneestä kustu viiva. Muistot niistä kesistä säilyy lämpiminä, aina.
Pentti Laine