Ismo Porna on käynyt jokaisessa maailman 196 valtiossa ja neljässä entisessä. Vain kahdeksan muuta suomalaista on yltänyt samaan. HS:n lukijoille Porna paljastaa kolme ikimuistoisinta reissuaan.

Kuten niin monet jääräpäiset hankkeet, käynnistyi tämäkin vedonlyönnistä. Elettiin helmikuuta 1977. Ismo Porna istui ravintolassa kirjalija-ohjaaja Ilkka Kylävaaran kanssa. Ystävykset olivat lomamatkalla Kreikan Rhodoksella. Reissaaminen oli kolmikymppisten miesten yhteinen intohimo. Porna oli vieraillut jo 18 maassa, mikä oli iso luku suomalaiselle 1970-luvulla.

Ismo Porna, kiersi maailman kaikki valtiot vuosina 1960–2011. Porna teki uransa Suomen Kaupunkiliitossa ja Suomen Kuntaliitossa. Hän jäi varhennetulle vanhuuseläkkeelle vuonna 2003. Osassa valtioista Porna vieraili työnsä puolesta, osassa yksityishenkilönä. Pornalla on viisi lasta ja kuusi lastenlasta. Hän asuu Paraisten Houtskarin Mossalassa.

Ravintolan pöydässä Porna löi Kylävaaran kanssa vetoa siitä, että hän vierailee maapallon kaikissa valtioissa. Paiskattiin kättä, kohotettiin maljat.

Ammatikseen Porna toimi Suomen kaupunkiliiton kulttuuriasiain päällikkönä. Pesti vei häntä ympäri maailmaa, ja hän otti tavakseen yhdistellä työmatkoja omiin lomiin. Käytyjen maiden lista karttui. Ja niin siinä kävi, että 34 vuotta myöhemmin Ismo Porna palasi Helsinki-Vantaalle Etelä-Sudanista, maailman nuorimmasta itsenäisestä valtiosta.

Hän oli lentänyt yli 170 yhtiön koneella, laskeutunut 340:lle ulkomaan kentälle ja viettänyt reissuillaan 2 354 vuorokautta eli yli kymmenesosan elämästään. Takana olivat matkat kaikkiin maailman nykyisiin 196 valtioon. Ja neljään entiseen. Porna oli liittynyt harvalukuiseen joukkoon. Hän tietää itsensä lisäksi vain kahdeksan suomalaista, jotka ovat yltäneet samaan. Yksi heistä on tietokirjailija-toimittaja Rauli Virtanen.

Nyt Ismo Porna istuu helsinkiläisen olutravintolan pöydässä ja siemailee lageria. Hän on 71-vuotias, ja nauttinut eläkettä Kuntaliitosta jo toistakymmentä vuotta. Viime vuosina hän on täydentänyt kokemustaan kiertämällä ei-suvereeneja valtioita, kuten Pohjois-Kypros, Vuoristo-Karabah, Abhasia ja Länsi-Sahara.

Porna puhkuu intoa kertoa matkoistaan. Vaan mistä aloittaisi, kun niitä on niin paljon? Aloitetaan lopusta. Maailman kiertäneiltä on tapana kysyä samaa kuin vuorenvalloittajilta: Mitä olet oppinut? ”Olen oppinut tuntemaan valtiot, ymmärtämään maailman monimuotoisuuden ja samalla sen suuret erilaisuudet. Maailman valtiot ovat täynnä inhimillisiä ihmisiä ja epäinhimillistä vallankäyttöä. Tällainen lisää uskoa ja luottamusta nimenomaan ihmisiin”, Porna sanoo.

Maailman valtiot ja niissä käynnit – Ismonida 1980–2014, foto: Kari

Tuloksena matkoista syntyi myös kirja. Hiljattain painokoneesta putkahtanut omakustanne Maailmanvaltiot ja niissä käynnit – Ismondia 1960–2014 sisältää faktatietoa valtioista ja kertomuksia matkoista. Kirja on lähes 600-sivuinen. Kokemuksistaan Porna paljastaan HS:n lukijoille kolme mieleenpainuneinta.

Papua-Uusi Guinea, 1994. Lentokone tömähti vuorenrinteeseen. Kiitotie oli lyhyt ja kalteva, kuten monella muullakin Papua-Uuden Guinean 450 lentokentällä. Paikka sijaitsi tuhannen metrin korkeudessa. Ismo Porna irrotti turvavyön ja astui ulos pienestä potkurikoneesta. Hän oli päättänyt päästä perille. Yritys oli jo toinen: edellispäivän lennolla pilotin oli täytynyt kääntyä takaisin rajun turbulenssin takia. Nytkin sää oli estänyt lentämästä suoraan vuoren huipulle. Näin pilotti ainakin väitti. Edessä oli siis armoton patikka kuumassa ilmassa. Reput pullistelivat vesipulloja. Seurana polulle lähti Torsti Kivelä. Tämä oli Pornan työkaveri Kuntaliitossa.

Askel luiskahteli niljakkaalta jotokselta. Mt. Bellamy -vuori oli 2200-metrinen, joten korkeuseroa päivän reitillä oli noin tuhat metriä. Polku luikerteli rinnettä ylös monen kymmenen asteen kulmassa. Onneksi judoharrastus oli säilyttänyt viisikymppisen Pornan kunnossa. Seitsemän tunnin läähätyksen jälkeen huippu läheni. Pornan käyntiä vahvisti jokaiselle maailmanmatkaajalle tuttu ajatus: pian pääsisi paikkaan, jossa vain harva muukalainen oli käynyt. Papua-Uusi Guinean maaseutu ei 1990-luvulla sijainnut turistimassojen reiteillä. Vaan vielä oli edessä suo. Valtaisan vetisyyden halki johdattivat pitkospuut. Porna astui lankuille, ja sen verran askel jo haparoi, että pian hän mulahti. Suonsilmä ahmaisi suomalaisen kainaloita myöten. Viimeisen tunnin Porna paarusti vaatteet ja mieli mudassa. Sitten saavuttiin huipulle. Ja kuinkas ollakaan. Vastaan tallusti valkoihoinen mies tahrattoman valkoisessa puvussa. Hän levitti kätensä ja hihkaisi iloisesti: ”Hello! Welcome!”

Porna pimahti. Hän syöksyi kourat ojossa kohti länsimaalaista. Torsti Kirvelä hyökkäsi perään, tarrasi kaveriaan niskasta ja raahasi metsään rauhoittumaan. Kävi ilmi, että hollantilainen oli noussut vuorelle liikauttamatta evääkään. Lentokoneella. ”Olin tullut niin pitkälle, etten kuvitellut törmääväni eurooppalaiseen”, Porna sanoo nyt.

Porna rauhoittui. Kaverukset vetivät henkeä, hörppivät vettä ja kurkistivat vuoristomajaan. Muuta nähtävää huipulla ei ollut. Jäljellä oli laskeutuminen. Vuoripatikkaan tottumattomalle sen vaativuus jyrkässä maastossa tuli yllätyksenä. ”Liu’uin välillä 50 metriä perseelläni”, Porna sanoo. Miehet yöpyivät hökkelissä tuhannessa metrissä kiitotien kupeessa. Makuupusseja ei sattunut mukaan. Ulkopuolella seinäpeltejä kolisutteli villisika, ja ilman lämpötila laski melkein nollaan. ”En ole koskaan viettänyt yötä niin lähellä miestä.”

Pohjois-Korea, 2004. Ismo Porna tuijotti Mercedes-Benziä. Mustat pellit kiiltelivät virheettömiksi kiillotettuina. 1970-luvun kulkuneuvo huokui valtiomiesmäistä arvokkuutta, eikä ihme. Auto oli aiemmin kuulunut Neuvostoliiton johtajalle Leonid Brezneville. Mersu seisoi näyttelysalissa, joka pursusi lahjoja Pohjois-Korean edesmenneelle Suurelle johtajalle Kim il-Sungille. Yksi lahjoista oli karhunpää Romanian ex-diktaattorilta Nicolae Ceausesculta. Huomionosoitusten määrä oli nähtävyys itsessään. Maailman johtajilta ja muilta ”ystäviltä” saadut tavarat täyttivät kuusikerroksisen rakennuksen. Lahjoja oli yli 170 maasta, tarkalleen ottaen 217616 kappaletta.

Oli syyskuun kolmas vuonna 2004. Porna vietti 60-vuotispäiväänsä Pohjois-Koreassa. Pakettimatka oli järjestynyt tukholmalaisen toimiston kautta. ”Kansainvälinen ystävyyden näyttely” sijaitsi syrjässä pääkaupungista Pjongjangista, Myohyang-vuoren kupeessa. Valtion opasnainen ohjasi Pornan seuraavaan lahjataloon. Rakennus oli omistettu Suuren johtajan pojalle Kim Jong-illille. Lahjojen määrä oli maltillisempi: vain 156314 kappaletta. ”Ainakin näin lahjoja, vaikken mitään itse saanutkaan”, Porna sanoo.

Paluumatka pääkaupunkiin taittui betonipäällysteistä moottoritietä pitkin. Kuten tullessa, Porna ei 150 kilometrin ajon aikana nähnyt ensimmäistäkään autoa, ihmistä tai eläintä. Pjongjangin leveitten katujen risteyksissä Porna hämmästeli häikäisevän kauniita liikenteenohjaajanaisia, jotka liikehtivät kuin robotit. Opas saatteli Pornan valtion hotelliin ja omaan huoneeseensa. Ainoaan paikkaan, jossa turisti sai oleskella vailla virallista esiliinaa. Edessä olisi vaisu syntymäpäivän ilta ihan vain omin päin.

Niin erehtyi Porna. Ovelle koputettiin. Porna avasi. Kynnyksellä seisoi hotellin henkilökunnan nainen, joka pyysi Pornaa ravintolasaliin. Porna kummasteli, mutta suostui. Porna istui pöytään tyhjässä ravintolassa, ja hetken päästä viereiset ovet aukenivat. Näkyviin ilmestyi orkesteri. Neljä puhallinta kajautti fanfaarin, ja kaksi naista kantoi Pornan pöytään täytekakun, jonka kuorrutuksessa luki länsimaisilla kirjaimilla ”Ismo”. Ja perässä numero 60. Kynttilät paloivat. Eikä tarvinnut juhlia yksin. Pornan seuraan liittyi päivän retkeltä tuttu parikymppinen opasnainen sekä tämän miespuolinen kollega. Molemmat puhuivat hyvää englantia.”Opastyttö oli vaihtanut päälleen erittäin kauniin asun, ja pojallakin oli aika hyvät vaatteet”, Porna sanoo. Porna puhalsi kynttilät. Sitten lasit täyttyivät riisiviinalla. Syötäväksi oli tarjolla korealaisen barbeque-keittiön antimia. ”Istuttiin ja ryypättiin. Minua ei ole koskaan kohdeltu matkalla yhtä hyvin.”

Sierra Leone, 2010. Ismo Porna huokasi helpotuksesta. Lopultakin lentoyhtiön virkailija antoi periksi. Pornalle löytyisi sija Lontoon-koneeseen. Enää yksi pulma: lento lähtisi vasta kymmenen päivän kuluttua. Aika täytyisi tappaa Sierra Leonessa.

Elettiin huhtikuuta 2010, ja islantilaisen Eyjafjallajökull-tulivuoren tuhkahönkäys oli sekoittanut maailman lentoliikenteen. Ismo Pornan alkuperäinen paluulento Sierra Leonen Freetownista oli peruttu. Hänellä oli takanaan jo 12 päivän kiertomatka Sierra Leonessa, Guineassa, Guinea-Bissaussa ja Liberiassa. No, ei auttanut kuin viihtyä.

Ensin Porna makoili hotellissa ja katseli tv:stä jalkapalloa, ja palasi sitten ystävänsä Idrissan luokse. Tämä oli Sierra Leonen judo- ja karateliiton puheenjohtaja. Ystävykset matkustivat rannikolta Bo Town -nimiseen kaupunkiin katsomaan Idrissan talonrakennustyömaata. Porna autteli rakennushommissa ja maisteli paikallista mutaviiniä. Hän ei liiemmin kaihtanut sisämaakaupungin pusikoita, vaikka niissä inisi. Kuume nousi parin päivän kuluttua.

Lähtöpäivänä Porna odotteli lentokentällä yksin 12 tunnin ajan. Väristykset ravistelivat kehoa. Porna jaksoi hädin tuskin juoda. Hän antoi viimeiset rahansa paikallisille pojille, jotta nämä toisivat vettä. Helsinkiin päästyään Porna mittasi iholtaan 40 asteen lämmön. Ambulanssi vei hänet Meilahden sairaalan teho-osastolle, jossa lääkärit totesivat Pornan sairastuneen vaikeaan malariaan. Hyttynen oli pistänyt todennäköisesti Bo Townissa. Porna sai nopeasti dialyysihoitoa ja vaihtoverta. Ensimmäiset kolme päivää hän makasi tajuttomana.

Porna tuli tajuihinsa, mutta malaria jylläsi aivoissa. Todellisuus ja harha sekoittuivat. Eräänä aamuna hän löysi käsivarsistaan mustelmia. Ne olivat syntyneet hoitajan kourista, kun tämä oli yöllä taltuttanut Pornaa sänkyynsä. Ja yhä hullummaksi muuttui. Porna uneksi, että osaston henkilökunta kuuluu salaliittoon, jonka päämääränä on murhata presidentti  Tarja Halonen.

”Kun lapseni tulivat katsomaan minua sairaalaan, varoitin heitäkin veljeilemästä hoitajien kanssa.” Kahdeksan päivän kuluttua sairaalaan saapumisesta houreet hellittivät. Porna oli selättänyt malarian. ”Puolet lääkäreistä oli sitä mieltä, etten selviä hengissä. Sain kuulla, että kuolema oli käynyt vain muutamien tuntien päässä.”

Lähde / teksti: Mikko-Pekka Heikkinen / Helsingin Sanomat / 2.5.2015

– – – –

Lisätietoja Ismo Pornan kotisivuilta www.ismondiatravels.fi – josta voi tilata myös kirjaa tai sitten suoraan www.bod.fi