Lunta on viime päivinä tullut niin paljon, että voidaanko ilmaston hätätila nyt perua?
Töissäkin on joutunut lapion kanssa vetämään sellaista valssia, että huhhahheijaa. Työnjohdon mielestä tämä ei tietenkään riitä, vaan enempään pitäisi venyä. Tänään tuli peräti kolmelta päälliköltä erikseen viestiä, että kaikki muut hommat saa jäädä, nyt pitää vaan keskittyä lumihommiin. Vaikkakin ne hommat on meillä ulkoistettu huolto-yhtiölle, mutta silti.
Puhelinkin on viime päivinä taas pirissyt tiuhaan tahtiin, ja kaikenlaista soittajaa ollut taas linjoilla. Yksi asukas soitti kysyäkseen huoneistonsa ovinumeroa, kun ei itse sitä muistanut enää.
Yksi ukkeli soitteli, ja viiden minuutin epämääräisen muminan jälkeen sai sanottua ettei saa tuuletusikkunaansa kiinni. Kävin katsomassa ikkunakeissin, ja ukko oli koittanu saada tuuletusikkunan pysymään kiinni lundia-hyllylevyn ja seitsemän paksun kirjan avulla. Taideteoksen purettuani, ruiskautin öljyä lukkomekanismeihin, rapsuttelin jäät pois ikkunoiden välistä, ja tadaa se meni kiinni. Ukko oli viereisessä huoneessa kalsareissaan kun hihkaisin että jatkan tästä matkaa, ja hän pyysi odottamaan jotta voisi todeta itsekin ikkunan toimivan, läsnäollessani. Odotin hänen päällepukemistaan noin vartin, jonka jälkeen lähdin kämpästä pihalle, kun oli muitakin hommia jonossa. Ukko soitteli perään, mutta ei saanut sanaakaan ulostettua, joten ehkä se oli vikasoitto ja kaikki siis ok.
Tänään oli yksi tärkeä Teams-palaverikin, ja tulipa taas todettua että kaikki on mahdollista ja että ei ole sellaista tapahtumaa, joka menisi ikinä oikein ja kunnolla. Nytkin kesken palaverin pärähti paloilmoittimeen ennakkovaroitus yhdestä kämpästä. Palaverin koollekutsuja puhua pulputti, ja minä hikoilin että ehdinkö tarkistamaan hälytyksen ennen varsinaista palohälytystä, kun en oikein pois kesken tärkeää palaveria halunnut nyt lähteä.
No palsu loppui, juoksin paloilmoittimelle, totesin huoneiston ja lähdin sitä kohti.
Rapussa tulikin jo palaneen katku vastaan ja kuulin kämpässä huutavan varoittimen. Rinkutin ovikelloa minkä kerkesin ja säikähtäneen näköinen akka tuli avaamaan oven. No kämppä oli täys savua, tarkistin äkkiä tilanteen ja ettei liekkejä näkynyt, ja aloitin välittömästi tuuletuksen. Kämpän kaikki ikkunat ja parvekelasit auki.
Akka kertoi että oli kuumentanut kahvinpuruja vedessä aikomuksena kiillottaa hopealusikoita (?). Litku oli kiehunut kattilan yli ja hellalle ja koko kämppä savussa. Tuuletus saatiin ajoissa suoritettua, hälytykset vaiennettua (kiitos huoltoyhtiön puoliunisen kaverin) ja elämä takaisin raiteilleen.
Huomisesta alkaen yksi iso kerrostalo jää vastuultani pois, ja kaksi viittä vaille purkukuntoista pienkerrostaloa tulee tilalle Haagassa. Sinne ihmettemään sitten huomenna.
Jatketaan harjoituksia.
Teksti:Tsilari Wille
