Oon monta kertaa funtsinu, nyt kun kaikki on jo kaukana takana, että jospa oisinki jatkanut oparia. Skrivannu itteni stuiduks. Mennyt lesaan jotain tutkintoo, valmistunut jokski. Tsögannu koulutustani vastaavaa duunii, saanu viran, vekslannu usein duunimestaa, saanu ylennyksen. Sitten tuotannollisista syistä saanu fudut, liian vanha jäbä enää hommaan koulutustani vastaavaa duunii, katkerana alkoholisoitunut, eronnut.
Kun taas menin latojanoppiin, staijasin kymmeniä vuosia Usarin upeiden, erilaisten ja snadisti outojenki tyyppien meggessä. Spiidattiin yhdessä, skriinattiin yhdessä. En ois ikinä pystyny skrivaan näistä ihmisistä, ellemme ois olleet niin läheisiä. Staijanneet niin kauan yhdessä. Bulein osa heistä on jo skolannu veks. En silti koskaan unohda teitä. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma