…on vuonna 1940 Helsingissä syntynyt graafikko, joka tunnetaan suunnittelemistaan postikorteista ja postimerkeistä. Suomen kaunein postimerkki 1991 on eräs Ompun tunnetuimmista töistä.

Kurvailin yhtenä kauniina lokakuun tiistaiaamupäivänä Meritullinkadulle, tapaamaan Omppua, “postikorttien herraa”. Ensimmäisen kerran olin tavannut Ompun Kyypparin pystiksessä, siinä Erottajan ja Luvigin kulmilla, joskus seiskytluvun alussa. Toki olemme tavanneet silloin tällöin Grafian kokouksissa tai joissain muissa yhteyksissä ja viime aikoina mm. Piitulaisen Harrin isännöimillä treffeillä Kappelin kahvilassa. Jo vuosia aikaisemmin syntyi idea kirjoittaa “korttien herrasta” pikku tarina lehteen.

Omppu asuu itsensä oloisessa vanhassa jugend-tyylisessä talossa, Krunikassa. Kun olin selvinnyt mustasta rautaportista ja noussut muutamat rappuset toiseen kerrokseen, oli Ompun kotiovi jo valmiiksi auki. Siinä eteisessä puristeltiin kädet ja näytettiin hampaat. Sitten Omppu esitteli taiteilijan asumuksensa kaikkine matkamuistoineen.
Työhuoneessa odotti kiva yllätys. Huonetta visuaalisesti hallitsee vanha kunnon reprokamera. Samanlainen verme joka itsellänikin oli aikanaan työkaluna. Istuttiin sitten Ompun työpöydän ääreen muistelemaa vanhoja hyviä.

Omppu kertoili nuoruutensa Krunikasta ja visiitistään pehmeän leivän maassa, sotaa paossa. Ompun suutari-isä oli kaikkien krunikalaisten tuntema hahmo ja niin Omppukin, ainakin juniorien jengissä. Kouluun hän käveli Kaisaniemeen ja jokunen vuosi myöhemmin sporalla Kallioon. Jotkut kaverit hyppäsivät Porthanin mäessä Neljännen Linjan kulmilla vauhdissa sporan avonaiselta takasillalta kadulle, mutta Omppu hiukan arempana jatkoi kiltisti Karhupuiston pysäkille.

Omenamäkien koti, Rauhankatu kahdeksassa oli samalla suutarin verstas ja Ompun hajumuistista ei varmaan koskaan katoa liiman, nahan ja kumin haju joka kuului perheen arkeen.
Isä suutaroi jalkineita ja äiti hoiti asiakkaat ja verstaan siivouksen. Isä-Anton oli hämäläisenä vähän loivempiliikkeinen, kun taas äiti karjalaisena oli vilkas ja hallitsi subliikin asiakkaiden kanssa. Isä teki Ompullekin pienen suutarin “rumpupallin”, ihan oikean näköisen. Ompun ensikosketus taiteen maailmaan tapahtui samassa talossa asuvan kehysliikkeen omistajan ja maalarin, Jaska Hamarin töiden kautta, joita oli ripustettu takahuoneen seinille.

Sodasta ei Ompulla ole kovin paljon muistikuvia, mutta yhden voimakkaan visuaalisen muistikuvan hän kaivaa esiin muistista. Naapuritalon pommituksen jälkeen oli palomiesten ruiskuttama sammutusvesi jäätynyt kadulle ja osittain jään sisään oli jähmettynyt selällään makaava kuminen nukke. Siinä oli sodan symboliikkaa, joka piirtyi pikkupojan mieleen.

Kesät kuluivat erilaisissa touhuissa ja Pohjoisrannan laitureilla seikkaillessa. Pikkukaloja ongittiin, tai oikeastaan kauhottiin paljain käsin. Jokusen pikkukalan pikku-Osku vei lasipurkissa kotiin ja syötti niitä kunnes ne kelluivat maha ylöspäin.

Vuodet vieri ABC-piirustuskoulun opiskelun parissa ja aikanaan koitti sitten aika astua työelämään. Omppu pääsi piirustusnäytteiden perusteella somistajaharjoittelijaksi Sokoksen tavarataloon vuonna -56. Somistajan oppi loi monipuolisen pohjan tulevalle taiteilijaelämälle ja v.-61 Omppu sai mainospiirtäjän harjoittelijan paikan Kauppamainoksessa. Myöhemmin, ammattitaidon karttuessa Omppu piirteli Teknillisessä mainostoimistossa vuoden verran ja pääsi lopulta isompaan mainostoimisto Mainosyhtymään. Sieltä vuonna -74 hän lähti kokeilemaan omia siipiään ja perusti oman työhuoneen, Ateljee Ompun. Heittäytyminen itselliseksi oli aika helppo nakki, olihan Omppu hankkinut taiteen tekemisessä vahvat kannukset 14 vuoden aikana. Viime vuosina hän oli erikoistunut kuvitustöihin.

Osmo “Omppu” Omenamäki on ansioitunein ja kansainvälisesti tunnustetuin suomalainen postikorttien kuvittaja. Kaikkiaan eriaiheisia kortteja on kertynyt n. 1500. Hän on piirtänyt mm. Unicefille maailmanlaajuiseen levitykseen suunnattuja kortteja 41 erilaista aihetta. “Tähtipuu” -postikorttia myytiin Euroopassa v. 1972 yli 5 miljoonaa kappaletta.

Käyttögrafiikan näyttelyihin hän on osallistunut monissa maissa ympäri maailmaa. Myös kotimaassa Omppu on ottanut osaa moniin maalaustaiteen näyttelyihin.
Ompun postikortteja on ollut monissa näyttelyissä kotimaassa ja Eestissä.
Ex libriksiä on ollu esillä aina Kiinassa asti. Kaikkiaan Omppu on piirtänyt niitä 44. Apurahojakin on herunut useita vuosien varrella. Ompun töistä on julkaistu Esko O. Haapaniemen toimittama kirja; “Omppu -graafikko”. Toimittaja Inkeri Numminen teki TV -dokmentin “Kuvat kulkevat” vuonna 1995. Samana vuonna toimittaja Esko O. Haapaniemi perusti Ompulle fan-clubin, “Omenamäki Keräilijät ry:n”. Kerholla on oma tiedotus- ja jäsenlehti.

Omppu ahkeroi edelleen. Hän on usein nähty hahmo mm. Ekbergin kahvilassa. Hän on se taiteilijan näköinen mies joka istuu jossain nurkkapöydässä ja piirtää kaiken aikaa.

Viimeisin korttisarja on tänä vuonna syntynyt “Gamla Stadi”, joka pitää sisällään 8 vanhan ajan Helsinkiläistä elämää kuvaavaa upeaa piirroskuvaa. Taiteellinen linja on taattua “Omppulaatua”. Kortteja ei ole vielä myynnissä muualla kuin taiteilijan itsensä myyminä. Piakkoin ne tulevat myyntiin jonkun organisaation kautta.

Teksti & kuvat: OlliBull Anikari

– – – –
PS. “Gamla Stadi” -kortteja voit tsiigaa tarkemmin ja tsöbaa verkkolehti Slämyn Putiikki -osiosta.

Osmo ‘Omppu’ Omenamäki…Edit Entry