Ninni oli lusinut kohta viikon vieroituksessa napittomassa hoitoyhteisössä. Pinna oli kireällä, vaikka hän oli saanut kaltaisiltaan vertaistukea ja vaikka hoitsut olivat jeesanneet häntä parhaansa mukaan. Elämäntapojen muuttaminen oli vaikeaa. Itsensä kasassa pitäminen oli tuskallista. Tarjolla ei ollut edes pameja. Hän silitti laihasta vartalostaan kohoavaa pyöristyvää mahaansa. Siniseksi värjätty fleda valui silmille. Väsytti, vitutti ja masensi. Painajaiset piinasivat.
Ninni tsiigaili järvimaisemaa. Tuulenvire nosti järvellä pieniä laineita. Ruska puski koivikoihin ja puskiin. Täältä olisi helppo häippästä Stadiin. Kukaan ei olisi estämässä. Hän oli hakeutunut tänne itse vapaaehtoisesti. Röökinpoltto täytyi lopettaa. Nuoruus oli suhahtanut vauhdilla ohitse. Hän oli hiffannut, että hänen oli pakko ottaa vastuu omasta ja toukan elämästä. Beben faijasta ei ollut mitään tietoa.
– Vittu, kun on vaikea hyväksyä tällaisena itseään. Himmaa nyt vähän gimma. Haaveile tulevaisuudesta.
Mutsi ja faija erosivat. Faija teki fibauksen. Kukaan ei välittänyt paskaakaan. Lukio jäi kesken. Oli kivempaa lintsata skolesta ja hengailla frendien kanssa kartsalla. Piti potkia vastaan, kun ei löytänyt satutettua itseään. Kun oli vielä fyrkkaa, bailaaminen oli coolia. Spiidi toi puhtia, ja safkaa ei kaivannut. Mutsi heitti himasta. Hihaveikot vei mukanaan. Hän bunkkasi ja tykitti kavereilla, klitsuissa ja rapuissa. Hän otti päikkärit sporissa. Kurvista ei löytynyt sateenkaarta. Kaikki, millä sai kuupan sekaisin, kelpasi. Kamaa piti saada yhä enemmän. Fiilarit loivenivat. Piti pölliä tai myydä persettä.
Homma oli alkanut arjen hallinnalla ja päivärytmiin tottumalla. Päivillä oli selkeä rakenne ja järjestys. Aamulla juteltiin tasa-arvoisina jengissä omista ongelmista ja sen jälkeen jaettiin päivän duunit. Iltapäivällä puuhattiin jotain kimpassa. Jokainen piti omaa oppimispäiväkirjaa. Illalla oli aikaa omiin juttuihin. Kaikkia lopettamaan pyrkiviä narkkareita kohdeltiin yhdenvertaisesti. Ninniä oli rohkaistu soittamaan mutsilleen.
Motivaation ylläpitäminen on vaikeaa elämänmuutoksissa. Oman ihmisarvon ja itsetunnon palautuminen ovat aikaa vieviä ja glesaa tekeviä tapahtumia. Ninni oli ymmärtänyt ryhmässä, etteivät hänen ongelmansa olleet ainutlaatuisia. Menneisyydestä ei kannattanut skabata toisten kanssa. Jokaiselle oli laadittu oma yksilöllinen hoitosuunnitelma merikartaksi.
Ninnin hermosto huusi yhä neurokemikaaleja. Nuppi kaipasi armahtavaa sumeutta. Hänen olisi korvattava sekoilu jollain muulla toiminnalla. Hän tiesi, ettei pirihuora tee koskaan pitkää uraa. Jengiä oli delannut. Jasun pumppu oli brakannut. Pike ei toipunut koskaan aivoverenvuodosta. Se pysyisi pyörätuolissa lopun ikänsä. Hänen oma C-hepatiittinsa oli pitkäkestoinen muistutus viime vuosista. Hänen oli pakko joko lopettaa tai nousta savuna ilmaan. Elämä ei ollut täyttänyt hänen kohdallaan suuren seikkailun tunnusmerkkejä.
Iltapäivällä mentäisiin yhdessä skuttaan sieneen. Jos kertyisi hyvä sienisaalis, siitä duunattaisiin yhdessä safkaa. Metsä rauhoitti ja elvytti Ninnin mieltä. Luonto teki hänet ihmisenä läsnä olevaksi itselleen ja syntymättömälle lapselleen.
Teksti ja kuva : Matti Laitinen
7.11.2019
