On snadisti skoijii, miten vetin gutaa duunaa vanhan jäbän spirittiin, ku joku entinen, jo unohtunu, skidisiissonin frendi, stikkaaki kontaktii.
Meitsin himahösen pitskulle dallattiin Meklun kautta. Tätä samaa porttarii kulutti myös naapuripitskun jengi. Minnaan, et meillä kundeilla oli joskus snadii fragistaki, ku tykättiin, et tää porttari joteski oli meidän hösen jannujen ja friidujen, reviirii. Sit kuiteski, startattiin sietää toisiamme. Ja yhteisii skaboja skulattiin. Ninku peilii, rofeja ja pollareita, vinkkii, kymmenen stidii laudalla ja kaikkee muuta kliffaa.
No, vekka sitte, skulas yks naapuripitskun kundi. Tää kundi kaveeras, et snadi jengi tän pitskun frendeistä on staijannu, jo vuosia, kuukausittain Perhossa. Joku on jo flytannu Tuonen majoille. Vielä kuiteski hinkuu voi hiffaa tältä jengiltä, treffaa näinki tiuhaan.
Tää kundi valisti, et yks Arska, tästä frendijengistä, oli saanu handuihinsa, tän meitsin snadin bökkerin,
Tölikän minnauksista. No, nää stoorit tietty liippas läheltä niittenki jangsteriaikoja. Ku, ehdotti, et ois kliffaa, jos meitsiiki skäfästi intreseerais, tulla tsittaan Perhoon ja treffaan entisii kafruja, niin tietty vakuutin, et jees.
Jaakko Koroma