Nää kolme mestaa kuulu snadina kundina meitsin kesisrientoihin. Seuris, Korkis ja Lintsi. Mun fämili, mutsi, faija, pikkusysteri ja -broidi, ponkastiin kasin ratikkaan Meklun pysäkiltä, Caloniuksengartsan höörnillä. Snadisti aina nolotti faijan yks dorga bravuri. Ku me skloddit kletrattiin ineen tähän sporaan, niin faija tyrkki mut ja systerin matalana, rahastajatantan pömpelin ohi pommilla. Sit se treenas bungaa vaan ittensä, muden ja snadi broidihan vielä silloin, tsöras muuteski ilmaseks.
Sit pääportista, Stuurengartsalta ineen. Ekaks aina dallattiin skruudaan toi hattara. Handut ja feissi kliddisinä sokruliemestä. Sit yleensä seuraavaks speegelihöseen. Oli kliffa skriinaa, ku koko kroppa oli skäfästi epäkeskoo. Sit faija hinku päästä skotaan luftarilla jotain plootufogeleita. Ei se mitään sanottavaa talenttii siinäkään juitsussa omannu. Eikä ollu bulimmin pystii, himaan roudattavaks.
No, kummitusstoke kuulu kans tietty programmiin. Bulit kundit treenas skuffaa meitsii snärkkään, jotain luurankojäbää ja ku vitosen spora skujas kohti ja duunas, et kling, kling. Sit joku dorgien kööri ulvo niinku niitä ois nirhattu. Faijan kera sellaseen siivettömän flygarinmalliseen härveliin. Ängettiin tsittaan ja turvabeltit poseen. Sit kieputtiin niin, et magassa rundas. Täähän oli ihan iisii ja kesyy stailii, jos ninku vertaa nyky touhuun. Mut seki duunas meitsille snadisti sankarifiilarii. Oli se vaan huisin jänskää.
Sit myöhemmin, Seija Simola sjungas Rondossa Lintsillä. Mut se onki sit toinen juttu, sano Kiplinki.
Jaakko Koroma