Mutsi usein uteli ku tulin himaan Lapparin kansiksesta, et mitäs teillä oli tänään safkaks. Se kylläkki myönsi, et koitti saada idistä, et mitä se ite duunais täällä himassa meille nälkäsille skruudattavaks.
Funtsin vieläki joskus, et miten ihmeessä sillä kapitaalilla mutsi pysty tän viishenkisen fämilin päivittäin pitään safkassa. Sikski, ku faijan into ton duunin suhteen starttas vaan silloin, ku se hädissään koitti kiireellä hommaa mutsille uutta duunii. Se ite vaan venas himassa, et duuni tsögais sitä. Kesällä se venas talvee, et ois snögehommii ja talvella, et löytyis kesällä gartsaduunii.
Mutsi oli oiva kokki häärään köökissä, ainaski meitsin mielestä. Sen duunaamaa safkaa oli silakkaloota, karjalanpaisti, makaroonilodju, läskisoosi, vasikan kotletit, lihapullat, porsaankyljykset, färssi, Lindströmin pihvit, kaalipata, siskonmakkara soppa, kaalikääryleet. Sit faija vaati aina jälkkärii. Mannapuuroo ja siihen puolukkakiisselii, pappilan hätävaraa, vanilijakiisselii siihen päälle omppumarmelaadii, lettuja tai pannarii.
Vihannesten repertuaari oli snadisti riisuttuu modee. Punajuurii, etikkamölkkisliemessä tsimmaavia velttoja salaatin lehtii ja suolakurkkuu. Sit mutsi baakkas pullaa joka viikko. Lendii, snadeja pullia kärähtänyttä sokruu niitten yllä, bostonkakkuu ja korvapuusteja. Födas nasta pullan döfis himassa. Vieläki kaihoon galsaa mölkkisglasarii ja lämmintä pullaa, voi itkut ku se oliki namii.
Sit ku mutsi meni Arkadiangartsan ja Fredan kulman Elannon lihahandeliin duuniin, se roudas himaan makkaran pätkii. Niitä ku ei voitu enää blisaa jengille. Oli lauantai-, sipuli-, Kyrön- ja kinkkumakkaran jämiä. Sit gutaa hevosen suolalihaa. Tästä kaikesta meitsille varmallaki sit födas tää mun buli rakkaus tähän makkaraan.
Niin ku jo kaveerasin, niin tota fyrkkaa ei bulimmin muden kukkarosta kurkkinu. Muistan ku meitsin himaan aikanaan duunattiin tollanen halpa feikki korkkimatto, niin nää duunarit putsas huonosti tän lattian ennen ku ne asensi tän maton. Ja ku vuodet vieri niin mude sit hokas, et vähitellen maton alta kohos joku kolikon muotonen juitsu.
Sit kerran ku muden fyrkat taas oli ihan finaalissa, se jollain ruuvvarilla lyftas sitä mattoo ja onki sen kolikon sieltä jemmasta. Ja tää snadi roponen sit jelppi, et mutsi pysty slumppaan himaan handelista puol litraa mölkkistä. Snadisti mieroo. Eiks jehna.
On tainnu tulla joskus snadisti synffattuu fatsii. Muden täyty kyl ihan saletisti tajuu minkä kaiffarin se silloin aikanaan ristikseen otti. Faija skraappas usein skolesta ja häippäs jo aamusta Åbun satamaan vääntään unelmaa paratiisista eksoottisissa maissa. Fatsi oli födannu Åbussa ja keskiskolen hätäsesti käytyään sai mutsinsa skrivaamman nimmarin johki pestipapruun, et tää rauhaton sielu pääsi häippäseen skönelle. Skiglas pari rundii ympäri tätä tellustaki seilibotskeilla. Tässä fotossa faija vetää vaakaa parkki Lawhillin mastossa ja joskus tais snadisti blosaakki.
Mutsin spesiaali oli färssi. Sit tätä siskonmakkara soppaa tuli kans usein skloddina vedettyy, et napa tärisi.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma