Mun mude oli eläny köyhän lapsuuden Sörkässä ja Kalliossa. Käyny Eltsun kansiksen. Jääny hoitaan sen tuurijuoppo faijaa, ku sen broidi ja systerit flyttas himasta.
Koko sen elo oli ollu yhtä pennin venyttämistä. Sai sitte yli kolmekymppisenä skidinsä. Meitsi esikoinen. Ei mun faijakaan montaa liksaa himaan asti kiusauksilta jaksanu kantaa. Ei tartte ihmetellä miks mun mutsista oli pakko tulla sniidu, saita.
Muistan vielä kun mutsi ihan intona venas, et se sais äänestää ekaa naispressaa Suomelle. Et miks se ei sit äänestänykkään finaalissa Rehniä? No, siks ku mutsi oli hemmetin sniidu.
Mude oli jostain lesannu, et tällä Elisabetillä oli paljon lapsia ja lukematon joukko lastenlapsia. Ja koska tää Mäntyniemi oli juuri bygattu valmiiks, mude ei missään tapauksessa halunnu, että tää pikkuskidien jengi heti tahris tän nyyan pytingin seinät ja lattiat.
Snadisti nyt aneleen anteeksantoo Elisabetillä ja toivon, et seki bonjaa mun mutsii.
Hyvää Äitien päivää mutsi. Älä tykkää dooliig vaikka tän jutun nyt vihdoin paljastinki.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma