MUISTOKSI TERIJOENSALAVILLE

Bunkkaamme Valkassa
sporien ja lehmusten maassa
lähellä Paavalintsyrkkaa.
Olemme dallanneet 31 vuotta ympäri vuotta
kundini Arskan kanssa Valkanlaaksossa.
Laskeuduimme ennen kuin rinne täydennysrakennettiin
assuluiskaa alas Vallilantaipaleen vaahteroiden varjoon.
Kesäisin ohitimme hiljentyneet futiskentät.
Ylitimme Kuppalan kusipuron kaarisillan.
Suuliksen paahtamat ihmiskropat
kellivät raukeina voikukkien seassa.
Stogekiskot poistettiin rantaradalta keväällä 2009.
Ratapölkkypinot jäivät muistoiksi Sompasta.
Siirtolapuutarhasta leijui koivuklapin dunkkis.
Kaukomaiden puut ja pensaat kurkottivat
kasvitieteellisen puutarhan teräsaidan takaa.
Ojan varren lupiinit, horsmat ja osmankäämit
kungasivat vapaina hennossa blosiksessa.
Treenasimme hiekkatiellä Arskan kanssa
kimpassa kävelemään erikseen.
Vaelsimme kohti sköneä metskaamaan.
Tepastelimme handu handussa vuosikausia
kuoppaista baanaamme eteenpäin.
Tsittasimme penkillä terijoensalavien alla
mollikan paisteelta jemmassa.
Minä sihautin auki bissetölkin, Arska limun.
Arska matki Sompasta kolkkaavaa stogea.
Piskit, kävelysauvat, maastofillarit kiitivät narskuen ohitsemme.
Paavalin kirkon kloku näytti puoltapäivää tai yli.
Kutonen ja kasi skujasivat sovussa Hämeentien sillalla.
Stadin oikea aivolohko halusi riistää vuonna 2010
meiltä tämän snadin nautinnon
byggaamalla rantsuradan paikalle joukkoliikenneväylän.
Ympärillä bunkkaavat stadilaiset panivat hanttiin.
Dallaamme Arskan kanssa nyt 12 vuotta myöhemmin
snadissa pakkasessa tuttua hiekkatietä.
Stadin mulkut ovat kaataneet terijoensalavat.
Antoivat meille Valkanlaakson dallaajille
ikimuistoisen joululahjan.
Sporatie kiskoineen halkaisee pian laakson ja Fisusatamaan vie.
Hyvästelemme pallopajujen delanneet,
oksattomiksi ja juurettomiksi rampautetut puuruhot.
Stadi soi niille joukkokuoleman.
Moottorisaha skulasi niille kuolonvirren.
Hyvinvoinnin sankarivainajat, salavat,
goisaavat elottomina suurissa kasoissa
hiekkatien varressa päätyen polttouuniin.
Me dallaamme Arskan kanssa haikeina jäisellä baanalla.
Muistojemme rakkaat salavat ovat kuolleet.
Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja rauhanmies
Tapaninpäivänä 2022
Minua vituttaa, kun Stadi maisemoi ja täydennysrakentaa Valkan betonin vihreäksi.
Teksti ja kuva: Matti Laitinen
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *