Lapsuuden kesinä, jotka aina olivat lämpimiä sekä kauniita, ei parempaa paikkaa kuin Hietsu / Hiekkaranta ollut. Nykyään ränsistynyt pukukoppi- ja kahvilarakennus oli vielä iskussaan, eikä sen seinillä ollut töherryksiä. Suihkuista ei muistikuvani mukaan tullut kuin kylmää vettä.
Hiekkarannalla oli monenlaista toimintaa.
Kahden töyrään välisellä lavalla miehet nostelivat painoja ja pullistelivat lihaksiaan ohikulkeville neidoille. Me laihat kakarat olimme aika kateellisia noille ruskettuneille lihaskimpuille. Lavan vieressä oli sauna, jota käytettiin myös talvella, sillä jäälle oli tehty eräänlaiset pitkospuut, jotka johtivat avantoon. Matka oli melko pitkä ja rohkeat uimarit pitivät jaloissaan villasukkia, etteivät jäätyneet maahan kiinni ja päässä oli monella pipo.
Hietsun rantsun karuselli
Huimin laite oli vesihiihtokaruselli siellä missä ranta päättyi eteläpäässä. Kaksi terästangoin vahvistettua pyörää, joiden halkaisija oli ehkä noin parikymmentä metriä. Näiden kautta oli vedetty vaijeri, johon vesihiihtäjä kiinnitti kapulansa ja sitten mentiin! Niitä pyöritti sähkömoottori mielestäni melko vinhaa vauhtia eli kyyti oli kovaa. Samanaikaisesti saattoi härveliä käyttää kaksi hiihtäjää. Laite on purettu pois itse asiassa melko myöhään (tai näin arvelen), sillä muistikuvissa olisi kohtaus jostain Speden varhaisesta elokuvasta, jossa joko hän sekä joku muu salskea nuorimies käyttää laitetta.
Juhannuksena kyhättiin keskelle rantaa esiintymislava. Siellä oli laulua, tanhua, soittoa ja mieleeni on jäänyt yhden miehen esittämä ”painishow”, jossa hän temppuili itsensä kanssa näyttäen kuitenkin siltä, kuin kaksi meistä olisi paininut keskenään. Lopuksi poltettiin saaressa komea kokko. Rannalta näki myös Seurasaaren tulet varsin mainiosti.
Läheiselle saarelle ei pystynyt kahlaamaan, joten sinne piti mennä uimalla. Pienenä oli erityisen ylpeä siitä, että jaksoin tuon matkan uida, vaikka olin alle kymmenvuotias.
Veteen joutui ikävä kyllä kaikenlaista moskaa ja kerran astuin pullonpohjaan saaden melkoisen haavan jalkaani. Ainakin tuolloin oli rannalla uimavalvoja, joka haavan paikkasi.
Isompana tuli rannalla harrastettua muutakin kuin auringonottoa. Letkun kautta juotu punaviini oli aika tuhtia ainetta. Pullo oli kätketty hiekkaan.
Myöhemmin sai rannasta vuokrata surffilautoja, joilla mennä viiletettiin saaren ympäri. Vuokraajan oli Action Factory niminen liike. Myös kanootteja vuokrattiin.
Aika toki kultaa muistot, mutta edelleenkin se tuntuu eräältä Helsingin parhailta paikoilta.
Markku Jalonen