Horjuin yhtenä lördisaamuna Kolumbuksen ostarille tsufelle, ku vastaan dallas tuttu heppu. “Moi! Kuis Ykällä panee?” Heitin falskin huulen. “Ei kurjuutta kummemmin”. Kuittaili Ykä.
Kurja-Ykä on saanu lempparinimen siitä, ku sen miälest laiffi on pelkkää kusetusta ja kurjuutta. Ykä on tosikkomainen starbu joka näkee ympärillään vaan salajuonii ja sortoo.
“Horjutaa tonne tsufekudjuun, mä bjyydaan sulle mokan! Vai onks sul johki hoppu?” Mä stikkasin. “Eihän mulla mihkää…” Mumis Ykä. Mä tsöbasin borkat ja munkit ja stepattii sit nurkkapöytään.
“Mua ottaa daijuu toi skremmojen kohkaaminen tost laihduttamisest.” Bankkas Ykä alakoukulla.
“No, kuis sä siitä vedät pavun nokkaan? Eihän sulla oo edes muijaa.” Mä kontrasin takas. “Ei oo, ei oo, mut ku joka slämys on juttuu siitä kuin allit vatkaa skremmojen handuis, tai kuin reva on levinny ku Elanto ennen. Ja sit ne skrivaa sapuskaoordereit ja jumppakikkoi, et kuin niist pääsee eroon.” Mä aloin griinaa. “Oot sä ruvennu leesaa skremmojen slämyi? Gloriaa, Eevaa tai Kauneus ja Terveys… ja mitä niit on?”
Ykä muilutti biitin munkkii klyyvarin alle, lutkutti borkkaa päälle ja alko tilittää. “No eihän nois terkkareis oo mitää muuta blugattavaa nykyää, ku skremmojen modeslämyi.” Tursotti Kurja munkkibiitin välistä. “Minnaat sä, mist toi allit-juitsu on börjannu?” Mä froogasin. “No, kait mä sen minnaan stärämmin ku sinä. Oonhan mä gamlampi starbu.” Ykä spräädäs. “No, mitä sä minnaat siitä?” Mä kiusasin. “Kait se oli sillo viiskytluvulla, ku Paasikivi oli pressa ja sen muijan nimi oli Alli. Sen muija taablaili kaikenlaisis kemuissa handut nakuna ja sen handuis vatkas fläsät stydisti.” Ykä tuntu tsennaavan homman juonen, mut mä en voinu päästää sitä noin skäfällä. “Joo, mut bonjaat sä mikä kohta handuu se on mis ne allit vatkaa?” Mä tenttasin. “No tossahan ne flengailee, niin ku hauberin alapuolella.”
Kurja näytti oikein esimerkin kanssa omast handust mestan. “Jehna. Siinä kohtaa pitäis heeboilla olla ojentaja -niminen muskeli. Koko bodin toiminta perustuu vaikuttajaan ja vastavaikuttajaan. Bonimai?” Mä vinoilin näsädaijuna. Ykä mulkoili ku dogi tsieguraa, sen näkösenä et se ei ihan ollu kartalla. “No, kato ku handussa hauberi on olkavarren koukistaja, ni sitä vastapäätä tarvii olla tiätysti olkavarren ojentaja.” Ykä oli joteski kärsimättömän näkönen. “Onks sun pakko skramlaa tommonen buli seminaari noin skäfäst jutusta?” Mun oli pakko griinaa ääneen. “Must on ihan yhtähailee vaik ne allit olis skremmojen hanurissa.” Kiukkuili Ykä.
Mä päätin snadisti loiventaa fiiliksii. “Oot sä kuullu sen jutun, ku yks muija valitti äijälleen et sen daisarit oli jääny liian snadiks? Äijä sano sille et kantsii hieroo veskibaprulla niitä. Muija oli ihan äimänä ja froogas, et kuis veskipaperi voi rintoi kasvattaa? Siihen äijä stikkas et: “En mä vaan tiädä, mut ainaski sun revaan se on tepsiny.” Kurja-Ykä alko griinaa ja veti munkkibiitin henkeen. Se muuten oli varmaan eka kerta ku mä näin Ykän griinaavan ääneen. Mä bankkasin sitä selkään, et saatii se biitti vekka henkitorvest.
Näillä mennää taas, skiiaili “OlliBull, nakuklabbi Valkan kundi”.
Olli Anikari