Mä ajattelin kertoo teille, et mitä toi Stadi ja stadin slangi on mulle merkannu mun elämässä, vaikka mä olenki ihan landella syntyny. Toi Stadi on kuitenki ollu mun elämässä se kaikista merkittävin ja tärkein mesta. Vois varmaan sanoo, et kaikista rakkain mesta myös, et sillä on kyllä aina ihan erityinen paikka mun sydämessä.
No ekaks, tää stoori varmaan alkaa jo joskus seitkytviis, kun mä olin jotain neljä ja mun faija ja mutsi eros. Se oli tosi harvinaista siihen aikaan siellä landella, et se oli koko kylälle iso uutistapaus, ja mun faija vielä otti ja lähti ”etelään”, niinku ne siellä sano.
Mä sit kävin aina välillä moikkaamassa faijaa siel ”etelässä” ja kaikki faijan uudet frendit oliki vanhoja stadilaisia, sellasia vähän vanhempii staroja, ja ne kaikki bamlas tietty vaan slangii. Mä tajusin niiden jutuista ehkä karkeesti neljänneksen, eikä ne kaikki jutut ollu ehkä mun korville tarkotettu, kun ne kaikki oli jotain jobbareita ja tällasii ja aina ne väänsi jotain pientä bisnestä ja handelii. Mut ne oli tosi nastoja tyyppejä ja mä olin niiden mielestä tosi jees pikkukundi ja ne oli mua kohtaan tosi reiluja, vaikka mä olinkin ihan snadi skloddi vielä sillon. Sillai mä sain sen ekan kosketuksen tähän stadin slangiin.
Sit kun mä vähän kasvoin, niin mä opin lukemaan ja mä hain kirjastosta jonku slangisanakirjan ja pluggasin siitä kaikkii sanoja, jotka oli jääny mun korvaan ja joita mä en ollu tajunnut, ja kyl mä välillä olinki sit tosi ihmeissään, et ei hitto, tollasista jutuistako faija bamlas niiden kaa siel autotallis!
Mä en sit nähny faijaa pitkään aikaan, mut mä olin semmonen vähän päältä parikymppinen kun mä itte muutin Stadiin. Ja voitte hei uskoo, et kyl mä olin alkuun tosi hoo moilanen, mä olin jo unohtanu kaikki mestat joita mä olin faijan messis nähny ja kai se Stadi oli vähän muuttunutki. Kaikki oli helvetin suurta ja sillai, no tietty kun kundi on ihan ummikko kalakukko ja tulee landelta jotain Pönttövuoren tunnelii pitkin steissille, niin onhan Stadissa ihan eri meno.
Mulla ei ollu Stadissa sillon yhtään frendii tai sukulaisii tai mitään, mulla oli vaan paperilapulle skriivattu yhen luukun osote jossain Kantsussa, ja mä en yhtään muista miten mä sinne Kantsuun pääsin ja hiffasin siel oikeen osotteen ja mistä mä sain koukut et pääsin sinne ineen, mut perille mä pääsin kuitenki.
No ei siinä mitään, mä otin heti sillon Steissiltä mukaan jonku turistikartan ja aloin ihan tosissaan pluggaamaan sitä Stadin pohjapiirrosta. Mä oon aina ollu hyvä tollases ja tosi äkkii mä opinkin sen, mä opettelin kaikki sporat ja pyörin vaan pitkin Stadia, mä dallasin läpi kaikki Rööperit ja Krunikat ja olin mä aika pollee kun mä siel menin, et näin sitä savolainen ottaa mestat haltuun.
Mä olin sillon ihan nuori kundi, mut en mä oo koskaan oikeen viihtyny missään nuorison mestoissa, niin mä sit hain sellasia kulmabaareja ja muita, mistä löyty näitä vanhempii staroja ja sit mä tsittasin siellä pitkät illat niiden kans ja ne oli tosi nastaa jengiä. Ei niitä haitannu yhtään, et mä oon jostain landelta. Tietty ne oli jo tottunu, et Stadiin tulee jengii joka puolelta. Ne oli tosi hienoja ihmisii ja mä oon vahvasti sitä mieltä, että nää vanhat stadilaiset kundit ja böönat on ihan parasta ryhmää mitä Härmästä löytyy. Mä monesti rupesin sellasten kans bamlaamaan ihan jossain kun venttasin sporaa tai jotain ja aina oli nasta jutella niiden kans.
No, mä siis opin tuntemaan just näitä paljasjalkasii stadilaisia ja ne jeesas mua tosi paljon siinä, et musta rupes tuntuun siltä et tää Stadi on just mun mesta, et mä kuulun tänne ja tästä tulee mun hima. Ja aina kun mä menin jonnekin niin mä treffasin just sellasii tyyppejä, hienoja gimmoja ja kundeja ja pikkuhiljaa mä aloin bonjata tota slangii, kun siellä oli sellasiakin tyyppejä et ne ei oikeestaan osannu puhuu suomee ollenkaan, et pelkkää slangii tuli vastaan. Vähän pakko siinä oli maalaispojan opetella.
Mä budjasin ensin siel Kantsussa, mut ei se ollu yhtään mun mesta. Mä otin aika nopeet ritolat sieltä ja pääasias mä budjasin Rööperissä ja Valkassa ja Linjoilla sit myöhemmin. Ne oli sitä mun Stadia, mä tunsin ne kulmat ja mä olin siellä hyvillä fiiliksillä. Vaikka aika paljon niistä kulmista on bamlattu kaikkee, niin mua ei koskaan pelottanu kun mä dallasin keskellä yötä siellä, ne oli mun maastoo ja mä jotenki tiesin miten siellä pärjätään. Mä en kertaakaan saanu daijuun Stadissa, vaikka mä liikuin kyllä aika hämärissäkin mestoissa. Mulle ei koskaan tullu kenenkään kans mitään skragista vaikka mä oon vieläki tosi snadi ja hintelä kundi. Jotenki musta tuntu et se Stadi suojeli mua. Stadi oli paras frendi ketä mulla on koskaan ollu. Musta oli tosi mahtavaa vaan dallata siellä pitkin, varsinki yöllä kun kaikki valot on päällä. Se on niin kaunis mesta, et en mä tiedä miten mä sen sanosin.
No sit mä tapasin yhen tosi nastan gimman. Me mentiin sit giftikseen ja me saatiin kans skidejä. Ajat rupes muuttuun aika nopsaan ja yks kaks olikin ihan sairaan kallista asua Stadissa. Me ei kumpikaan oltu sellasia, et me ois haluttu budjata jossain Itiksen suunnal tai Martsarissa Vantaan puolel, mut ei meillä vaan enää ollu fyrkkaa tarpeeks, vaikka me molemmat painettiin duunia ku pienet eläimet. Me oltais vieläki haluttu budjata siinä Linjoilla, mut kaikki luukut jotka olis ollu meille sopivii kustansi niin paljon et meidän oli vaan pakko heittää handut ylös ja antautuu.
Se gimma kenen kans mä olin giftiksessä oli kotosin Porista ja sit me muutettiinki Poriin. Kaikki mun frendit duunissa ja muutenki oli ihan äimänä. Ne sano et hei haloo herääs nyt tähän päivään, miten sä muka pärjäät jossain Porissa. Ne oli ihan oikeessa. Mä oon nyt budjannu tääl Porissa jotain kaheksan vuotta, enkä mä diggaa yhtään tätä mestaa. Ei täällä tullu sellasta vastaanottoa mulle kun Stadissa tuli. Jos sä et oo syntyny Porissa, niin sit sä et oo. Sä et koskaan pääse jengiin ineen vaikka sä tekisit mitä.
Mua huvitti kun mä tulin tänne kun kaikki luuli et mä oon paljasjalkanen stadilainen. Kai mä sit bamlasin sillai. Stadissa kaikki kyl hiffaa heti, et toi kundi on joku junantuoma, mut täällä mä olisin menny stadilaisesta. Oon mä aina ihan suoraan sanonu, et mä oon savolainen, vaikka ei siitä mitään papukaijamerkkii rotsiin saakaan.
Me ei olla enää giftiksessä, kun meillekin tuli ero ja sillaihan se elämä usein menee. Nyt mä oon sit kelannu, et mitäs mä nyt keksisin ja se voi ihan hyvin olla, et mä vielä yks kaunis päivä heitän repun pykälään ja lähen takas Stadiin. Mulla on paljon frendejä siellä ja mä muistan kaikki kulmat hyvin, kun mun tähänastisen elämän parhaat hetket ja jutut oli just Stadissa. Mun elämä siellä oli kyl aika värikästä, joskus mulla meni kämppä alta ja olin ihan lintsillä siellä pari kolme kertaa ja se ei tosiaan ollu mitään herkkua olla kartsalla, mut aina mä löysin jonkun luukun ja sain duunia ja sain paljon tosi hyvii frendejä. Mua ei kukaan kussu silmään, vai sanotaanko stritannu öögaan, siellä Stadissa ja musta tuntuu et se kaupunki kohteli mua tosi hyvin.
Musta oli tosi hienoo, kun se Nykäsen Harri oli istunu ja bamlannu Sjöban, sen Sjöbergin Tompan, kans ja keränny talteen niitä Rööperin kundien juttuja. Mä olen sellasta kansanperinnettä kans kuullu joltain vanhoilta starbuilta ja se on tosi tärkee homma. Sit ne teki siitä Nykäsen kirjasta sen leffan, joka oli ihan skeidaa. Sjöba oli töllössä Nybergin Artsin kans juubaamassa ja sano ihan suoraan, et ei se noin menny yhtään, ei se elämä noin ruususta ollu, kyl siellä takkiin tuli paljon enemmän ja pahemmin. Siks mä haluankin sanoo, et kaikki nää Feisbuuk-hommat ja nää on tosi tärkeitä ja hienoja. Kun nää vanhat stadilaiset alkaa siirtymään nurtsin alle, niin nyt pitäis kerätä paljon kaikkee talteen, haastatella jengiä ja sillai. Stadi on kuitenki se pääkaupunki, Stadi on kansainvälinen mesta ja vanha slangi on kansainvälinen kieli, siinä on niin paljon sanastoo tullut sveduilta ja sit kans ryssän vallan ajalta. Nää nykyset pennut ja skidit jauhaa jotain englantii, enkä mä tajua välttämättä yhtään mitä ne bamlaa.
Okei, ajat muuttuu ja slangi elää, mut jotenki mulla on se rakkaus jääny vanhaan slangiin ja ennenkaikkee vanhoihin stadilaisiin. Ne otti mut hienosti vastaan ja opetti mulle Stadin meiningit ja kaikki.
Ei kai mulla muuta täs ollu. Moikataan jos osutaan tuolla kulmilla yhteen, pitäkää hei lippu korkeella.
Harri Asikainen
